MEKKORAKKAUTTA

Hopeapeilin numerossa 25-26 vuodelta 1969 on juttu ranskalaisesta tanssijattaresta ja näyttelijättärestä Ludmilla Tchérinasta (1924-2004). Hänen isänsä on alunperin venäläinen ja äiti ranskalainen, ja hän syntyi aristokraattiseen perheeseen. Ludmilla aloitti tanssimisen jo kolme vuotiaana ja hän on nuorimpana prima ballerina- arvonimen saanut tanssija. Hän on esiintynyt 16 elokuvassa 1940-1960-luvuilla.  Hopeapeilin jutussa Ludmilla kertoo asioista, jotka liittyvät hänen kauneuteensa ja tyyliinsä. Numeron ilmestymisen aikaan Ludmilla on ollut 43-vuotias ja mielestäni hänen viestinsä iästä ja pukeutumisesta on olennainen - tietty ikä ei estä käyttämästä joitain vaatteita. Ludmilla oli minulle entuudestaan tuntematon nainen, mutta jutun luettuani jäin ihailemaan hänen tyyliään. Sydämeni taitaa aikakausista sykkiä kaikista eniten kuitenkin 60-luvulle. Ludmilla suosii minimittaisia helmoja, suoria linjoja ja vaihtelua asuihin hänen mukaansa tuovat värit. Hyvin samalla tavoin ajattelen

Kävin tänään vierailemassa työni puolesta Taitajat 2019 - tapahtumassa ja vierailuni ajan ulkona oli ihan pikkuinen kesäsade! Vettä tuli oikeasti kuin saavista. Sisällä Joensuun areenassa (tapahtuma oli myös areenan ympärillä eri pisteissä) vallitsi melko trooppinen keli. Tapahtumassa olin itse ensikertalainen ja täytyy sanoa, että oli mielenkiintoista katsoa itseään ympäröivää uskomatonta osaamista ja taitoa eri aloilla sekä ihailla käden jälkien tulosta.  Autolle kävellessäni ja kotiin lähtiessäni kastuin aivan totaalisesti. Jalassa olleet loaferit saattoivat nähdä viimeisen matkansa... katsotaan kuinka käy! Viime viikonloppuna oli upeat aurinkoiset keväiset ilmat ja silloin tuli lasten kanssa vierailtua Joensuussa ensin Mukulakadulla ja Hilmassa, minkä jälkeen söimme ekat jäätelökioskin tötteröt. Ihan ei mennyt niin kuin strömsössä, nuorimman suklaapallo tippui heti maahan ja keskimmäinen ei pitänytkään mansikkavaniljasekoitus pehmiksestään. Syönnin jälkeen oli mekot, tukat ja

Hei vaan pitkästä aikaa! Viime viikkoina olen tehnyt töitä paljon ja illat olen koomaillut jaksamatta aukaista konetta kirjoittaminen mielessä. Ajattelin tämän viikon alussa, että ensi viikolla jo helpottaisi - mutta tänään tsekattuani kalenteriani taitaa tahti jatkua kovana lomaan saakka. Loma alkaa kuun vaihtuessa ja lähdemme melkeinpä heti reissuun hetkeksi. Siksi on ollut siis hiljaista blogin puolella, instagramia olen yrittänyt päivittää tasaisesti. Juttuja on paljon varastossa ja välillä kuvianikin rollatessa huokaan sitä, että milloinhan sitä taas ehtii ja jaksaa.  Tänään kotiin tullessa todettiin, että viimeinenkin luminökäre on sulanut pihasta - jee! Piha on hiljalleen herännyt kesään ja tyttöjen kanssa joitain siemeniä kylvettiin jo yhdessä. Täytyy kyllä sanoa, että pihahommat ovat jääneet aivan retuperälle... Viikonloppuna pitää alkaa niitä katselemaan.  Muistan viisi vuotta sitten ensimmäisenä keväänä nykyisessä kodissamme (vanha pieni omakotitalo) oli hau

Nyt tulee ulos julkaisu, jonka sisältö koostuu tältä päivältä. Blogin instagramissa meneillään oleva #thevintagefashionchallenge:n tämän päivän aihe on keltainen. Kuvissa päivän asuni, joka sisälsi kaikki keltaiset lempparini tällä hetkellä.  Kuvissa näkyy ihana tumma pitkä kirpparilta hankittu Voglian takki. Takissa on olkatoppaukset, vyötäröllä kiristettävissä oleva koristevyö ja napitus. Takki on päältä pehmeää samettimaisen tuntuista kangasta. Takissa on tosi kivat vajaamittaiset hihat. Ainoa ongelma vain on, että Suomen keleillä tämän käyttöaika meinaa aina mennä ohi huomaamatta, mutta juuri nyt on tälle sopivat ilmat! Minun piti tänään käydä ostamassa uudet lenkkarit ja ulkoilutakki, koska vanhoista kengistä kurkisti varvas (oikeasti...) ja takissa vetskarit eivät toimi. Entiset yksilöt ovat kestäneet viisi vuotta ja ovet olleet todella kovalla käytöllä. Meinaan ulkoiluvaatteissa mennä aina mustalla tai tummalla linjalla, jotenkin niissä ostok