MEKKORAKKAUTTA

Mainitsinkin jo aiemmin, että minulla on tällä hetkellä joku juttu meneillään blingbling- ja kultasäihkyosastolla. Tunnun ihastuvani koko ajan mekkoihin ja vaatteisiin, joissa on kiiltävää kultaa ja hopeaa, säihkettä ja paljettejakin. Erityisesti kulta on värinä löytänyt vaatekaappiini ja myöskin korulippaaseeni. Koruissa olen aina suosinut hopeaa väriä, mutta nyt olen näköjään alkanut mieltyä myös kultaisiin helyihin.  En osta juurikaan juhlavaatteita johtuen siitä, että kyllä tämä oma elämäni on pääsääntöisesti sitä arkea ja aika harvoin juhlaa. Tätä samaa aatetta soveltaen en myöskään säästele vaatteita vaan tähtään kaikkien mekkojeni (ja muidenkin vaatteitteni) käyttöön töissä ja arjessa. No, nyt täytyy sitten tunnustaa, että tein muutaman spesiaaliostoksen, joita en varmastikaan käytä työvaatteenani tai kotona hengaillessa.  Ihana VintagEija´s juhli täytettyään kuusi vuotta ja juhlinta näkyi asiakkaille huiman alennuksen muodossa. Itsekin hyödynsin juhla-alennuksen ja os

Toivoisin olevani lukutoukka. En ole koskaan ollut, enkä tiedä tulenko koskaan olemaan. Toivossa on hyvä elää. Kadehdin kovasti ihmisiä, jotka lukevat paljon kirjoja ja se on heille vaivatonta ajan vietettä. Minulle se ei ole sellaista, samalla tavalla. Vielä koululaisena luin paljon, mutta jossain vaiheessa järjestelmällinen lukeminen muuttui toisenlaiseksi lukemiseksi. Olen kovin malttamaton, kärsimätön ja en jaksa odottaa loppuun pääsemistä. Tätä on todella vaikea kuvailla, mutta lukematon kirja tuntuu edessäni aluksi olevan kuin hehtaarien metsäsavotta. Olen oppinut selviytymään niin, että luen omalla tavallani. Lisäksi en pakota, koska se pahentaa asiaa. Olen aina ollut kovin utelias tiedon suhteen. Rakastan oppia uutta ja tiedonjanoni liittyen eri tieteenaloihin on ehtymätön. Luen uutisia ja artikkeleita netissä, tilaan someeni paljon historiallisia ja filosofisia julkaisuja. Yksi kirjallisuudenlaji on kuitenkin sellainen, jota luen vaivattomasti ja helposti sekä erityisen m

Meille on muodostunut jo suosituksi perinteeksi se, että osallistumme lasten kanssa Anna lapsesi pukea sinut - ja Lapsi mukaan töihin- päivään . Tänä vuonna tapahtumat sattuivat samalle päivälle, eli viime perjantaille. Ne olivat hyvä huipennus lapsen oikeuksien teemaviikolle, vaikkakin meillä on vielä viikonloppunakin riittänyt lapsille mieluista menoa ja meininkiä. Viime vuonna parasta lapsista töissäni oli se, että he saivat istua pulpetissa ja piirtää taululle. Toki ikimuistoista oli myös oppilaiden kanssa pelaaminen ja lukeminen, sekä karkin syöminen - tietenkin! Kokemus oli erittäin mieluisa ja mieleenpainuva sekä lapsilleni että oppilailleni, jotka olivat hehkuttaneet sitä kokemansa jälkeen muille opettajille.  Olen itse pienenä tyttönä, ja isompanakin, ollut mukana vanhempieni töissä ja työpaikoilla jo paljon ennen tällaisia teemapäiviä - ja olihan se mielenkiintoista! Olen istunut isäni kyydissä yöllä (lapsen näkökulmasta) käyden jätevesipuhdistamolla kuorman viennin

Blogini syntymäpäivä lähestyy ja se täyttää pian vuoden! Liki vuosi sitten aloin pitkän empimisen jälkeen kirjoittaa ja kaiken alkaessa oltiin jouluisissa tunnelmissa, kuten aletaan olla taas  nyt. Aloin kirjoittamaan, koska halusin kanavoida vintage- ja kirppisharrastukseni jonnekin, mistä sen tavoittaisi muut saman henkiset ihmiset. Toisekseen halusin päästä kirjoittamaan ja ilmaisemaan itseäni tekstin muodossa.  Tänään kävin pikaisesti työpäivän aikana paikasta A paikkaan B siirtyessäni, lounastauollani, kurkkaamassa Joensuun Sokoksen alakerran. Eurokangas on siirtynyt nyt myös tuohon tilaan, mutta sen tarjontaa ehdin vain ihastella ikkunan takaa. Kangaskauppaan täytyy mennä ajan kanssa. Sokoksen alakerrasta bongasin kaikenlaisia ihania joulujuttuja.  Olin aikeissa ostaa lapsia varten kankaisen kalenteripohjan, jossa on 24 taskua. Sitten löysin ihastuttavia peltisiä suklaa- ja karkkirasioita katsellessani rasian, joka oli postilaatikon muotoinen. Siinä on myös se viiri, jon

Tänään 20. päivä marraskuuta vietetään  kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Tänä vuonna YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää 30 vuotta. Tämän vuoden teemana on "lapsen oikeus olla oma itsensä" - jokainen lapsi on ainutlaatuinen, #saanollaminä #saatollasinä. Onnellinen ja turvallinen lapsuus ei ole itsestään selvä asia kaikille, ei meillä - eikä maailmalla. Se on kuitenkin perusta eheäksi ja hyvinvoivaksi aikuiseksi kasvamiselle. Lasten kasvuun ja hyvinvointiin panostaminen on erityisen tärkeää. Lapset olivat päiväkodissa saaneet vaikuttaa ja valita, mitä tänään halusivat aivan erityisesti hoidossa tehdä. Kotona keskimmäinen lapsista keskusteli kanssani siitä, mikä oli eri tavalla minun lapsuudessani. Kuvista ei ole vaikeaa olla huomaamatta, että olen ollut aina hyvin eläinrakas. Olen kasvanut maalla ja ikuisesti sydämeltäni maalaistyttö.  Teen työtä lasten ja nuorten parissa. On monia ajan ilmiöitä, mistä olen huolissani. Vanhemmuus el

Olen sellainen ihminen joka helposti kangistuu omiin rutiineihinsa - olen rutiini-ihminen. Siltikin sanoisin, että olen myös hyvin joustava ja avoin, sekä valmis muuttamaan totuttuja kuvioita sekä hyvinkin mielelläni valmis ex tempore - juttuihin. Kuitenkin kaavoihin helposti kangistuvana minusta on hauskaa kuulla toisten arjesta, kuinka ihan perusarki menee muilla. Sitä helposti menee siinä omassa putkessa ja tekee asiat omalla "oikealla" tavallaan sen kummemmin ajattelematta. Toisten arjesta kuuleminen voi avata ajatuksia omasta ajan ja arjen hallinnasta, ehkä jopa johtaa jonkin asian positiiviseen muutokseen.  Ihmiset myös hyvin herkästi olettavat asioita toistensa elämästä, millaista se on. Siksi ajattelin tänään kirjoittaa peruspäivästäni - millainen se minun arjessani on. Esimerkkinä toimii tämä kulunut marraskuinen tiistai. Klo 06.00: Herätyskello soi. Hyvinkin usein juuri tuohon aikaan, jonkin verran vaihtelua työajoissa kuitenkin on. En ole torkuttajia, mutt