sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kirppislöytöjä vol. 1326485841, sekä tämän hetken kirppikseltä hakusissa olevat jutut!

Instagramin puolella kirppisintoilijoiden keskuudessa on pyörinyt lista, johon kirjoitellaan tämän hetken kirpparilta hakusessa olevia juttuja. Samaan tyyliin kuin muotibloggareiden sivuilta löytyy kollaaseja siitä, mitä asioita vaatekaappiinsa milläkin hetkellä kaipailee. Näihin on sitten linkitykset eri vaatemyyjien sivustoille. Itse en ole vielä tuollaista listaa (kirppisversiona) täyttänyt, mutta siihen törmätessäni mietin mitä juttuja itse etsiskelen ja toivon löytäväni kirppiskäynneilläni tällä hetkellä.

Minulle monesti käy niin, että etsiessäni kirppikseltä täsmäiskuna jotain tiettyä vaatetta tai tavaraa - se ei ihan varmasti sieltä löydy. Olen etsinyt jo keväästä asti kivoja printti t-paitoja. Sellaisia ysäri- ja kasarihenkisiä. En ole löytänyt yhtään! Ne ovat joko tosi suosittuja nyt tai sitten ei vaan ole lykästänyt. Jossain vaiheessa nimittäin muistan, että niitä oli paljon tarjolla. Alla kuvassa poiminta siitä, miten lähelle (kauaksi !) olen tavoitteessani näiden teeppareiden suhteen päässyt. 



Joskus sitten käy niin, että juuri kun olet lopettanut jonkun asian etsinnän, se pompsahtaa silmiesi eteen. Kauan aikaa kalastelin sieltä täältä lapsuudestani tuttuja lasten kirjakerhon kirjoja. Niitä saattoi löytyä yksi sieltä ja toinen täältä, kalliina ja huonokuntoisena. Tuon yllä olevan He-Man-teepparin  kanssa samalta kirppisreissulta löytyi sitten oikea aarre; 15 satukirjaa kuudella eurolla! Juuri näitä lapsuudestani tuttuja. Kirjojen lopussa on "opetus", jota erityisesti viisivuotiaani odottaa joka kerta satua kuunnellessaan oikeastaan eniten. Opetuksen lukemisen jälkeen pohditaan, kuinka se liittyi itse satuun ja mitä se tarkoittaa. Minua itseäni nostalgisoi eniten tuo kuvitus, mikä on mielestäni todella kaunista. Itse satujen tekstit ovat välillä melko raakaa kamaa, jolloin hetkittäin mietin osittaista sensuuria lukiessani niitä ääneen. 



Printtipaitojen lisäksi tällä hetkellä etsinnässä on myös bootsit. Kunnolliset, ruskeansävyiset ja varresta isohkot - puoleen sääreen. Kesällä kerroinkin yksiä sovittaneeni ja vähän ehkä kadun jälkeenpäin, etten niitä ostanut. Koko ei vaan ollut ihan oikea. Näyttää siltä, ettei tälle syksylle enää bootsiparia löydy. Olin myös kaipaillut korottomia ruskeita Chelsea-nilkkureita ja sellaiset nyt löysinkin sitten. Ovat niin älyttömän monikäyttöiset. Nuo punaiset söpöt samettipintaiset rusettikengät lähtivät myös mukaan kahdella eurolla, mutta taitavat harmikseni olla kuitenkin hintsun liian pienet. 

Kolmas etsimäni juttu tällä hetkellä on isot korvikset, mielellään kasarityyliä. Ei vaan näitäkään tule ei niin millään vastaan. Ei ainakaan sellaisia, joihin olisin itse tykästynyt. Alla kuvassa näkyvä setti löytyi kahdellakymmenellä sentillä. Valitettavasti kävi vain niin, että ostotilanteessa tuon valkoisen parin toinen korvis hävisi jonnekin. Tämän huomasin vasta kotona. Yritin soittaa kirppikselle samantien ja kysellä sen perään, mutta he eivät vastanneet. Asia sitten jäi. Töissä näin eräällä nuorella kivasti olevan melko isot korvikset eri pareina korvissa ja mietin, että ehkä täytyy kokeilla itsekin tuon valkoisen kohdalla sitten sitä taktiikkaa. Erityisesti tuo turkoosi pari on ollut jo ahkerasti käytössäni.




Minähän en astioista tiedä en sitten juuri mitään. Tämä Arabian suloinen lastenmuki eurolla oli sarjassamme tarpeeton, mutta niin nätti! Sen pohjassa on säröä, eli ei käyttökunnossa ole enää. Minusta olisi kiva tietää tämän alkuperästä enemmän. Oma veikkaukseni menisi 70-luvulle ja muistelen Laila Hakalan tehneen ainakin samantyylisiä kissa- ja nallemukeja? Onko tämä samaa perua? Jotenkin toi mieleeni ainakin tyyliltään nuo edellä mainitut. Jos joku teistä tietää paremmin, valaiskaa minua!



Sitten mennäänkin tämän kirppisreissun ehdottamasti upeimpaan löytöön, jonka käyttämistä odotan jo innolla! Tervetuloa vaan viileät kelit. Ajattoman kaunis, yksinkertainen vaalea Kolmio Pukineen Suomessa valmistettu villakangastakki. Takista puuttui yksi nappi, joka löytyi vasta kotona takin taskusta. Tämä oli hienoa, koska nyt ei tarvitse täysin uusia napitusta. Jonkun verran paikkailemista on myös vuoressa, muttei mitään hyvin suurta. Materiaali on tietysti ehtaa ja hihat ovat, KERRANKIN, villakangastakissa minulle oikean mittaiset - jihuu! Takki on varmasti todella lämmin. Tämä takki löytyi paikalta, jossa kaikki oli tuona päivänä -50%. En muista nyt kyllä paljonko hintaa jäi tarkalleen, mutta veikkaisin kymmenen euron tienoita. 

Tuosta Turkulaisesta Kolmio Pukineesta en löytänyt mitään tietoa. En ole aiemmin nähnyt vastaavaa, eikä netistä löytynyt äkkiseltään yhtään mitään. Minua kiinnostaisi kovasti takin valmistuksen ajoitus. Itse ajoittaisin ehkä 1960-luvulle. Napit eivät varmaan ole alkuperäiset. Näin arveli myös eräs tuttavani, joka pitää vintageliikettä. 





Takin lisäksi vintagea löytyi myös viininpunaisen paidan muodossa. Paita on Naisten pukutehtaan valmistava Nina-merkkinen. Naisten pukutehdas on alun perin Aino Rosendahlin perustama yritys, jolla on hyvin monivaiheinen historia. Varsinainen Naisten pukutehdas nimitys on tullut yritykselle 1938, yritys on perustettu jo vuonna 1919. Yritys on valmistanut paljon vaatteita myöhemmin vientiin ulkomaille. En tiedä, mikä on yrityksen tilanne nyt, mutta toimintaa on kuitenkin ollut vielä 2000-luvullakin.



Viimeinen ostettu tuote tuolta kirppisreissulta on uustuotantoa, Billabong t-paita. Paita lähti parilla eurolla urkkapaidaksi. Joka kerta paidan päälle laittaessani luulen aluksi oikealla olalle tulevia vaaleita linnun kuvia tahroiksi. Joka kerta. 

Tämän hetken etsinnässä olevia kirppisjuttuja ovat itselleni siis printtipaidat, bootsit ja isot korvakorut. Urheiluvaatteita ostaisin myös, jos tulisi vastaan. Niitä ei koskaan vaan tule, oikeankokoisina ja mallisina - tai järkihinnoissa. Aloitin viime viikolla tankotanssin uutena harrastuksena ja sinnekin piti uudenlainen varustus ostaa. Tämän harrastuksen aloittamisesta teen ihan oman postauksen tulevalla viikolla, kunhan olen käynyt lajin parissa toisen kerran. 
Mukavaa syyskuuta -  ajatella, että  sekin on jo puolessa välissä!

-Tiina





lauantai 31. elokuuta 2019

Punainen kukkamekko, ja hyvästi elokuu 2019!

Viimeisessä elokuun asupostauksessa on mekko, jonka meinasin kirppiksellä jättää rekkiin. Tätä punaista hurmaavaa mekkoa sovitin ja tämän jälkeen veinkin sen jo takaisin paikalleen ajatellen, että ei lähde mukaan. Syynä oli se, että mekon olkaimet olivat liian pitkät ja mekko ei ollut sopivan kokoinen minulle. Malli, väri ja kuosi ovat kaikin puolin ihanat. Ajattelin, etten vain nyt ota enää tähän hetkeen yhtään projektia. Kassalle suunnatessani kuitenkin pyörsin päätökseni ja palasin hakemaan mekon mukaan. Se maksoi vain euron ja sen punaisen sävy on juuri se, joka sopii itselleni parhaiten. 

Kotona mietin, mitä mekolle teen. Päädyin toistaiseksi vain lyhentämään olkaimia ja kuromaan vyötärön vyöllä. Katsotaan, tapahtuuko sille jotain muuta näiden ratkaisujen lisäksi. Mekko on jo valmiiksi todennäköisesti itse vähän tuunailtu, koska paikoitellen se näyttää itseommellulta ja paikoitellen tehdasvalmisteiselta. Olisiko mallia muokattu, en tiedä. Kainaloiden kohtaan ainakin on lisätty kangasta, olisiko sitten helmasta otettu vai onko mekossa ollut erilainen yläosa. Mekossa on nepparit ylhäältä alas saakka.






Tässä on muuten koko asu korviksia lukuun ottamatta kirppikseltä. Tuo vyö kuuluu siihen samaan vyöryhmään, jonka ostin viimeksi kierrätyskeskuksessa käydessäni. Onneksi noita mekon olkaimia sai melko nätisti ja helposti lyhennettyä, eikä malli kärsinyt. Kuvissa taustalla näkyy rakennustelineitä. Meille nimittäin tehtiin kattoremppa, joka nyt on jo valmis. Rempat jatkuvat pikku hiljaa, seuraava työn sarka on kylppäri. 









Elokuu alkaa olla nyt ohi ja ensimmäinen kuukausi kesäloman jälkeen töissä on takana. Kyllähän nuo työkiireet ovat näkyneet alkuun, ettei kirjoitushommia muutoin oikein jaksa. Siitä se kuitenkin taas helpottaa. Kuvat lopussa ovat töistä poimittuja. Nuo seinäkuvat ovat mielestäni hienot. Tuo alimmainen taas löytyi ilmoitustaululta, liian vakavaahan touhun ei pidä koskaan olla - eihän?
Mukavaa alkavaa syyskuuta sinullle ja tsemppiä tuleviin kuukausiin, mikäli et ole samanlainen syksyfiilistelijä kuin itse olen!

-Tiina



perjantai 30. elokuuta 2019

Pieni sydän Second hand - Marimekon sulkapaita

Blogin perustamisen yksi parhaita seurauksia on ollut samanhenkisiin ihmisiin ja toisiin bloggaajiin tutustuminen sekä tietouden lisääntyminen eri käytettyjen vaatteiden myyjistä. Yksi blogin kautta tullut tuttavuus on Pieni sydän second hand. Löydät liikkeen facebookista ja instagramista. Liike sijaitsee Helsingissä Kaarlenkadulla. En viime Helsingin reisulla ehtinyt käydä liikkeessä, mutta ensi kerralla tulen vierailemaan siellä varmasti.

Pieni sydän Second hand myy vintagea suurella rakkaudella. Vaikken päässyt liikkeeseen, sain ostettua sieltä tässä postauksessa näkyvän kauniin Marimekon pellavapaidan. Bongasin paidan liikkeen instagramin kuvista ja kyselin perään. Lisätietojen ja kuvien perusteella tein ostopäätöksen ja tilasin paidan. Liike postittaakin nyt tuotteita, joten mikäli et pääse itse kauppaan - tämmöinenkin vaihtoehto on. 




Minulla otti aikansa ennen kuin ostin ensimmäisen kerran Marimekkoa. Muistan joskus sellaistakin sanoneeni, että ei minun päällä ikinä. Siis Marimekko on hieno suomalainen yritys, arvostan, ei ole kyse siitä. Kyse on enemmänkin tyylistä. En nuorena kokenut koskaan yhtään omakseni kuoseja. Unikot ovat edelleen kyllä ehdoton nou, nou. Ostin ensimmäisen Marimekkoni vasta viitisen vuotta sitten. Sen jälkeen olen pikku hiljaa huomannut sen kuin vaivihkaa ujuttauttuneen kaappiini.

Marimekkovaatteideni uusin lisäys on siis tämä Mika Piiraisen ruskean sävyinen sulkakuvioinen pellavapaita. Paita on osoittaunut mitä parhaimmaksi työpaidaksi syksyisiin vielä lämpimiin päiviin. Kaunis yksityiskohta on nuo solmittavat nauhat. Pusero on yksinkertainen ja ajaton, ruskea sitten on yksi lempiväreistäni. Se on ollut sitä muuten varmaan melkein läpi elämäni. 



Hiukseni ovat muuten nyt ihan sitä omaa sävyäni. Aika punertavahan tuo nyt sitten kuitenkin on, nuorempana värini oli vaaleampi, enemmän kultaisen vaalea. Nyt se on tuollainen punaisen vaaleanruskean sävyinen. Olen onnellinen, kun pääsin takaisin omaan väriini ja pois värjäämiskierteestä. Huomasin muuten viime leikkauksen jälkeen senkin, että suora otsis ei ole minun juttuni. Sain älyttömästi palautetta siitä, miten hyvin leikkaus ja silloin räikeämpi sävytetty punainen sopi minulle. En vain kerta kaikkiaan osaa pitää suoraa otsista. Viisto-otsis voisikin olla se juttu, koska sivuunhan tuon otsatukan tuosta olen koko ajan vaistomaisesti lykkinyt. 

Käyhän tutustumassa Pieni sydän Second hand -liikkeeseen, jos et ole sitä jo tehnyt. Tunnustaako täällä kukaan muu samansuuntaista suhtautumista Marimekkoon? Ikä(kö) teki tehtävänsä vai löysinkö vihdoin sieltä ne itselle sopivat jutut, mene ja tiedä.

-Tiina




torstai 29. elokuuta 2019

Kirjainkuosikaksikon valmistaja hukassa!

Joskus harmittaa, kun kirppislöydöissä ei ole tuotelappuja ja et osaa kaivaa niistä mitään lisätietoa. Tämän päivän asupostauksen yhteydessä ajattelin esitellä laputtoman kaksikon, en ainoastaan asussa näkyvää toista osapuolta. Tämän kaksiosaisen asukokonaisuuden löysin kesällä Kirpparilla.fi-kirppikseltä Joensuusta. Näin ensin vain rekissä kankaan ja välittömästi kiinnostuin kiirehtien lähemmäs tekemään lähempää tuttavuutta. Vaateyhdistelmä on reiluhkoa kokoa ja hame ei pysy päällä ilman vyötä. Olisin ostanut asun, vaikka se ei olisi sopinut päälle. Ihastuin vahvasti tuohon kuosiin!

Yhdessä nämä ehkä ovat liikaa itselleni. Erikseen kuitenkin olen käyttänyt se ala- että yläosaa jo todella useasti. Hame on yksinään jopa vähän fiftarityylinen, helmaa löytyy kelloksi saakka. Ja hameessa on aivan hurmaavat isot taskut! Minua kiinnostaisi aivan valtavasti tämän parin valmistaja. Onko kuosi jotenkin valmistajalle ominainen vai vain kuosi kuosien joukossa. Jos siis tiedät jotain tästä, kuulisin enemmän kuin mielelläni!









Olen pukenut hameen kanssa usein mustan yksinkertaisen yläosan, koska haluan antaa kaiken tilan tuolle upealle kuosille. Yläosan kanssa olen sitten pukenut enemmänkin väriä. Vyö on tosiaan hameen kanssa välttämätön. Näiden kuvien vyö on melko tuore ostos, löysin kierrätyskeskuksessa viimeksi käydessäni monta hyvää vyötä ja tuo on niistä yksi. Niin kuin kuvista näkyy, minä viihdyn avojaloin. Aina tullessani kotiin riisut sukat heti pois... Talvella joutuu laittamaan tohvelit tai villasukat, mutta parhaiten viihdyn avojaloin. En osaa kuvitella muualla maailmassa olevaa tyyliä pitää kenkiä sisälläkin. 










Tykkään talsia avojaloin, mutta tykkään myös pullasta. Pulla ja kahvi, ai että! En oikeasti kieltäydy ikinä pullasta, hahhah. Parasta puollaa on voisilmäpulla tai ihan se peruspulla, vaikka lettipullasta leikattu siivu. Tuo yllä oleva pullakahvikuva on vanhempainillasta poimittu. 

Tuossa kaksiosaisen asun kuosissa on jotain todella voimakasta. Kirjaimista ja sanoista en ole vielä ainakaan poiminut tai äkännyt mitään merkityksellistä, tai johtolankoja valmistajaan. Jos sinulle kirjaimet tai kuosi kertoo jostain tutusta, laitahan kommenttia tulemaan!

-Tiina



keskiviikko 28. elokuuta 2019

Leotakki - vaateostoksia ruokaostosten lomassa

Voihan upea. Naureskelin eilen illalla itselleni ja teksteilleni. Kahden viimeisimmän julkaisun otsikosta löytyy tuo käyttämäni toistosana. On joitakin sanoja, joihin sitä toisinaan jumittaa ja omassa kirjoittamisessa on tiettyjä ärsyttäviä tapoja, joita ei millään meinaa saada katoamaan. Yksi niistä omalla kohdallani on liian pitkät ja monimutkaiset lauseet. Liian monta ajatusta huulilla koko ajan ja yrittävät kaikki päästä yhtäaikaa framille.

Tämä asu on kuvattu mummolassa päivänä, jolloin kävimme yhdessä pienen koulun pihalla järjestetyllä kirppiksellä. Eläinkuviot ovat itselleni vähän semmoinen aaltoileva kiinnostuksen kohde. Nuorena leo oli ok pienissä määrin, sitten vuosien ajan en voinut kuvitellakaan sitä ylleni. Nyt omistan yhden leomekon ja tuubihuivin sekä loaferit - ja tämän takin. Ainoastaan mekko on edellämainituista kirppisostos. Tämä takki löytyi ruokaostosten lomassa Lidlistä. Se oli alessa ja jotenkin niin kiva, että maksoin kympin ja annoin sille tilaisuuden vaatekaapissani.




Leotakin kanssa puin tällä kertaa täysmustaa. Paita on Bershkan poolo. Hame vintagea Zadaan kautta ja laukku vintagea kirppikseltä löydettynä. Nuo harmaat kiiltotennarit on minulla ollut jo vuosia. Herättää joka kerta lapsia päikkäriin viedessä suurta ihastusta! Tyttäreni joskus totesi näistä: 
"Haluan kasvaa aikuiseksi, että saan tuollaiset kengät!"
Totesin nauraen, että ei tällaisiin kenkiin aikuisuutta tarvita.




Eläinkuvioista käärmekuosi on aina ollut se, jota en osaa kuvitella itselleni missään muodossa. Saa nähdä innostunko siitä koskaan. Yllä näkyvät ihanat peikonlehdet ovat mummon. Tuota kukkaa haluaisin itsellenikin, jos vain mahtuisi. Huomenna onkin jo torstai ja kolmanneksi viimeinen päivä elokuuta! Lämpöä on ollut tarjolla ja siitä on otettava kaikki irti. 

-Tiina

tiistai 27. elokuuta 2019

Kirjokangas Oy:n upea mekko

Löysin Joensuun Fidasta muistaakseni keväällä Kirjokankaan mekon ja sen persoonallinen ja erikoinenkin kuviointi kankaassa ihastutti välittömästi. Tämän mekon malli on yksi suosikkejani, todella helppo ja huoleton - tyylikäs ja mukava. 

Minulla ei ole aiemmin ollut Kirjokankaan vaatteita, enkä oikeastaan tiennyt yrityksestä juuri mitään. Kirjokangas Oy:n on 1940-luvun puolivälin jälkeen perustanut Kerttu Pitkänen. Sellainenkin asiayhteys selvisi, että Miss Universumiksikin valittu Anne Pohtamo on työskennellyt kesätöissä Kirjokankaan liikkeessä missiuransa alussa. Itse asiassa juuri Kerttu Pitkänen sekä Eeva Lindberg ja Sanelma Vuorre houkuttelivat ja kannustivat Pohtamoa osallistumaan kauneuskilpailuihin. En tiedä muistanko aivan omiani, mutta olisiko universum-kisojen valkoinen iltapukukin ollut Kirjokankaan tuotantoa. Tämä voi olla ihan tuulesta temmattua. Pukuhan oli yksinkertaisen tyylikäs valkoinen pitkä leninki. Voit lukea jutun Annesta täältä.









Toinen elokuun asuista nyt siis tänään julkaistu, luvassa vielä neljä jäljellä. Joka päivä  siis yksi elokuun asu kunnes kuu vaihtuu. Tässä asussa oli tuo sama keltainen neuletakki ja Iilan korvikset, kuten edellisessäkin postauksessa. Keltainen on, kuten kuvista näkyy, yksi tämän hetkisistä lemppariväreistäni.

-Tiina



maanantai 26. elokuuta 2019

Kun vihreä pinkin kohtasi - upea Salonne Salon pusero!

Elokuun viimeistä viikkoa viedään! Sen kunniaksi julkaisen joka päivä elokuun loppuun saakka yhden kuluvan kuukauden asukokonaisuuksista. Elo-, syys- ja lokakuu ovat suosikkikuukauteni, ehdottomasti. Olen nauttinut todella paljon kuluneen elokuun aurinkoisista, mutta jo kuitenkin kesää viileämmistä päivistä, ilta-auringon lumoavan kauniista säteistä ja usvaisista, raikkaista aamuista. 

Vielä en ole kaivanut syys- ja talvivaatevarastoa esille vaihtaen sitä keväisen ja kesäisen vaatetuksen tilalle. Elokuun taittuessa syyskuuksi niin varmaan kuitenkin taas teen. Syksyn värit ovat lemppareitani ja ennen vaatekertavaihdostakin kaapista löytyy jo näitä kyseisiä sävyjä. Tässä asussa kaikki kenkiä ja korviksia lukuun ottamatta on kirppikseltä ja siihen kuuluu sekä vanhoja, että uudempia kirppislöytöjä.

Asun keskipiste on tuo melko tuore kirppislöytö; Salonne Salon upea vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmä, kauluspaita. Minusta tuntuu, että kirppistietoisuus ja vintagen suosio on johtanut nyt vähän siihen, ettei kirppiksiltä enää tahdo löytyä niin paljon vanhaa vuosikertaa. En tiedä, oletko törmännyt samaan ilmiöön? Helmiä löytäjän kannalta ovatkin ei niin suositut pienten kylien kirppikset ja kausikirppikset sekä pihakirppikset. Tämä Salonne kauluspaita kuitenkin löytyi Joensuun Kirpparilla.fi- kirppikseltä ja se maksoi vain kaksi euroa. Mieletön löytö! Ostin paidan kokeilematta ja kotona iloitsin siitä, että se oli sopiva.




Keltainen neule on tämän kesän satoa, perus neuletakki entisen samanvärisen jo loppuunkäytetyn (sekin kirpikseltä) tilalle. Huivi ja hattu ovat kesälomareissun kirppislöytöjä. Laukku onkin ollut kuluneen kesän kestosuosikki, se vaan nyt tuntuu (mielestäni) sopivan jokaiseen asuun. Lukon kanssa siinä on vähän ongelmia (mikä näkyy muun muassa kuvassa yllä), mutta sekään ei ole vähentänyt käyttöä. Tuo vekkihame minulla on ollut jo useamman vuoden, tykkään siitä todella paljon. Se on aikanaan Karjalan avun kirppikseltä aikanaan ostettu alun perin Vero Modan hame. 









Laukun kanssa toinen kestosuosikki on ollut asussa kuin asussa Iilan korvikset. Iilalla on tulossa upeita uusia värejä ja saattaa olla, että löydän itseni tilaamasta jonkun parin uudesta sävyvalikoimasta. Sävyistä puheen ollen en ole hyvin usein törmännyt vintagevaatteissa tuohon vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmään. En oikein vaatteissa ylipäätään. Mielestäni toimii todella hyvin, mutta mitä mieltä olet - sopuisasti yhteen sointuvat vai keskenään riitelevät?


-Tiina