lauantai 22. kesäkuuta 2019

Maalaisromantiikkaa

Kävimme viikolla huviajelemassa Viinijärvellä ja nautimme kauniista kesäpäivästä, samalla etsimme muutaman kätkön ja katsastimme kirppiksen nimeltä Kammari. Kyseinen paikka oli erittäin siisti ja siellä oli miellyttävä asioida, Kammari on yksi SPR:n Konttikirppiksistä. Paikka oli aivan mieletön aarreaitta, oikeasti. Varmasti palaan sinne toistekin.

Ostin kirppikseltä kaksi vintagepaitaa ja Designers Remix Collection by Charlotte Eskildsen mekon. Toinen paidoista on tämä upea unkarilaistyylinen valkoinen pusero kirjotuilla koristeilla. Hihojen pitsit näyttävät aivan käsin virkatuilta. Tässä paidassa on koristeet myös olkapäillä, ne eivät kuvissa oikein näy. Tämä paita on minulla tänään päälläni ja tämä, jos mikä, on juhannusneidon pusero. Huokuu viatonta maalaisromantiikkaa. Maksoin tästä upeudesta kolme euroa. Se on se kirppisten viehätys - löydät uskomattomia aarteita, etkä edes köyhdy niistä kauheasti.









Paidan kanssa minulla on tänään päällä musta vintagevekkihame, jonka olen ostanut Zadaan kautta. Kaulakoru on aikanaan Kuopion torilla antiikkikauppiaalta ostettu ja sen tarina on edelleen mysteeri. Se on Suomessa valmistettu ja ainoastaan eräs henkilö osasi sanoa, että on ehkä saanut vastaavanlaisen 70-luvulla rippilahjaksi.

Tuo paita sopii taas niin moneen asuun ja on kyllä monikäyttöinen. Tiedättekö vaan semmoisen jutun, että valkoinen ei ole yhtään minun värini! Mikään hailakka tai vaalea pastelli ei sovi, koska näytän lähinnä ihan merisairaalta ne värit lähellä kasvojani. Toivoisin, että valkea olisi enemmän värini. Tosin luonnonvalkoinen sopii paremmin kuin puhdas valkea. Mutta tiedättekö myös semmoisen jutun, että onneksi ei tarvitse välittää sopiiko joku väri vai ei. Olen päättänyt olla välittämättä, hahhah. No en ihan täysin, mutta ehkäpä ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Tämän kesän ehdottomasti käytetyimmät asusteeni ovat olleet tuo olkihattu (alun perin H&M, ostettu Kontista) ja ruskea italialainen nahkalaukku, jonka hankin Fidasta. Olen todella mieltynyt tuohon laukkuun. 
Ihanaa juhannuspäivää ja viikonloppua!

-Tiina


perjantai 21. kesäkuuta 2019

Kauneutta valon ja keskikesän keskellä

Pieni polku salainen, viekoittaa mua metsän syliin. Luonto kauneuttansa ympärilläni tuhlaa, en kaipaa muiden seuraan meluisiin kyliin. Olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa. Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa, juhannuskeijut ihanimmat niityllä karkeloivat. Oravakin puun latvasta huomioni voittaa, juhannusta lehdot järvet niityt, salot ja vuoret soivat. (E. A. Wiksten)












Lopeta jussina uurastus ja työ, lauteilla loju ja löylyä lyö! Sivele itsesi hunajalla, kuningatarten lahjalla ihanalla. Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu, onnelliseen oloon rauhassa vaivu. Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla, oikeus itseäs hoivata sulla. Mielihyvän tunteessa oikein kelli, joka hetkestä nauti ja itseäis helli. 




Nauti uusi perunoita ja voita, mansikoita ja makkaroita. Tee saunaan tuore vasta, varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut. Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, tapaa ystäviä ja tuttuja. Älä murehdi ötököitä, vietä ihania kesäöitä!




Yö oli valkea ja Juhannus, ja pihlajoiden tuoksu kaupungilla. Ja taivahalla illan kajastus, se aamun koittoon suli. Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa, ja talon seinillä ja puistikoissa. Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan. Niin oli ihmeen valkeata vaan. (V. A. Koskenniemi)







Minä avaan syömmeni seljälleen ja annan päivän paistaa. Minä tahdon kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa. Miun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari. (Eino Leino)




Kukkaisniityt kuin keijujen tukkaa, sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa. On korkean korkea taivaankaari, taikaa on täynnä yö mittumaarin. Yölintu hiljalleen armastaan huhuu. Senkin voi kuulla kun luonto puhuu. Kokon liekkien viimein sammuvan näemme. Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme. (Eeva Peltonen)



Minun ainoa pysyvä juhannusperinteeni on tehdä kukkaseppeleitä. Tänä vuonna pitkästä aikaa aion saunoa vastan kanssa, minkä käyn taittamassa pihakoivusta. Keskikesä. Ihana kesä. Joskus olen elänyt aikaa, että olen ladannut johonkin tiettyyn tulevaan tapahtumaan kauheasti odotuksia, elänyt kuin jotain suurta ja suureellista varten. Kaikki suuri ja suureellinen on tässä ja nyt, koko ajan. Onneksi olen päässyt tuosta odotusten liiallisesta virittämisestä siihen tilaan, että on kiva odottaa, mutta se mikä tapahtuu - tapahtuu, ja niin on tarkoitus olla. 

Usein nuorena elämäänsä on suunnitellut elävänsä tietyllä tapaa, etukäteen jo ääriviivat, tarkkaankin, hahmotellut. Jos antaa tilaa erehdykselle, jatkuvalle muutokselle, todennäköisemmin pääsee tavoitteisiinsa. Minulle ainakin kävi niin, että mitä ehdottomammin ja sokeasti jotain asiaa tavoittelin, sitä kauemmas se karkasi ja sitä enemmän "epäonnistuin". Silloin kuin vähiten odottaa, elämä yllättää. Siksi ehkä joskus kannattaa lakata odottamasta ja vain elää. Taikaa on kaikkialla ja kaikessa, se pitää vain opetella näkemään. Elämän suurimmat salaisuudet ovat tarkoitus jäädä mysteereiksi.

Kaikki tekstini sisälle kirjoitetut runot, ja enemmänkin, löydät täältä. Juhannusaiheiset 60-luvun kuvat ovat Hopeapeili-lehdestä. Minä niin iloitsen kaikista ihanista kesäkukista, jotka kukkivat nyt. Alla olevan runon (Muumipeikon juhannusruno, Tove Jansson), johon en koskaan kyllästy, toivotan sinulle kauniita hetkiä ja onnen pisaroita valon ja keskikesän keskelle!

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, 
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut,
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maaimaa tää minkä nyt mä nään.


-Tiina




torstai 20. kesäkuuta 2019

Kirppislöydöt reissusta: Kajaani ja Sotkamo

Kirjoitin eilen Haapalasta ja tänään tähän postaukseen päättyy Katinkulta tripistä kirjoittaminen. Käsittelyssä viimeinen osa, johon olen kerännyt matkalla tekemäni kirppislöydöt. Jonkin verran tulee toistokuvia matkapostauksiin, koska sielläkin kirjoittelin vähän jo kirppiksistä. Tähän postaukseen keräsin kuitenkin löytöni, joista suurin osa on vielä täällä näkemättä.

Reissussa kirppiksillä käytiin koko perheen voimin, lapset olivat mukana. Silloin aika täytyy käyttää tehokkaasti ja kaikkea ihan niin perusteellisesti ehdi käymään läpi. Se on sekä hyvä, että huono asia. Saatan tehdä liian ajan kanssa liikaa hyviä kirppislöytöjä ja toisaalta lapset mukana vähän suitsivat tätä hommaa, ei ehkä tule tehtyä löytöjä niin paljon ja harkitsen tuolloin paljon enemmän ostoksiani. Olen kyllä ylpeä itsestäni siinä mielessä, että en enää tee niin paljon hutiostoksia kuin joskus ennen. Tällä hetkellä tosin on ehkä vähän liikaa täytettä tuolla vaatekaapissa. Juhannuksen jälkeen koittaa vihdoin kirppispaikan hankinta ja käyttämättömät ylimääräiset vaatteet saavat uuden kodin. 

Kajaanissa kävimme Tavarakirppiksellä. Siellä tein ainoastaan yhden ostoksen. Ostin rasian, joka sisälsi kaksi vanhaa rintaneulaa. Toinen niistä on musta puuhelminen (Aarikka-tyylinen) ja toinen hopeisen värinen höyhen. Olisin ostanut myös kuvassa näkyvän oranssin Suomessa valmistetun vintagemekon (merkkiä en nyt enää millään muista), mutta sen ominaistuoksu pakotti minut jättämään sen rekkiin. Hintaa tuolla mekolla oli muistaakseni seitsemän tai kahdeksan euroa. rintaneulat maksoivat muuten yhteensä viisi euroa. 









Tavarakirppis oli kiva paikka. Yläkerrassa oli huonekaluja, joiden joukossa oli erityisesti monta kaunista kaappia. Voit kurkata tästä aiempaa postaustani, siellä on kuvia kirppiksen huonekaluista. Tavarakirppiksellä ihailin myös tuota perhoskannua ja vihreää maljakkoa. Olimme kävelleet ennen kirpparia jo aika paljon kuumassa kelissä, joten ketään ei oikeastaan ihan kauhean kauan huvittanut enää kirppiksellä pyöriä. Käytiin nopea läpikatsaus. Kirppis oli siisti ja erityisesti yläkerta oli viileä, joten käveleminen sisällä oli miellyttävää. Kirppiksen yhteydessä oli  myynnissä myös jonkin verran uusia tuotteita ja ohessa toimi myös pienimuotoinen kahvila. Lapsille ostimme uusien tavaroiden puolelta saippuakuplia. 

Sotkamossa kävin Lähetystori Majakan kirppiksellä. Päivä oli Kajaani-päivääkin kuumempi ja sen huomasi erityisesti vaatteita sovittaessa, oli hikistä meininkiä. Kirppari oli pieni ja siisti, myyjät todella ystävällisiä ja herttaisia. Heistä oli hauskaa jutella lasteni kanssa ja he ystävällisesti auttoivat heitä, kun he kyselivät ja etsivät joitain juttuja lelujen tai vaatteiden seasta. Tyttöni ovat melko konkarikirppiskävijöitä ja se alkaa pikkuhiljaa näkyä. Viisivuotias tekee jo itselleen vaatelöytöjä ja nuorin sekä vanhin katselevat rauhassa omia juttujaan, lähinnä leluja. 




Majakan sovituskopissa ei ollut valoa, joten sovitusta sai tehdä kuumissa ja hämärissä tunnelmissa. Katinkullan reissu yllätti minut helleaallollaan ja en todellakaan ollut varautunut vaatteilla sellaisiin lämpötiloihin. Kirpparilta löysin onnekseni tuon valkean pellavasekoitteisen pitkän mekon, joka on täydellinen hellekeleillä. En tiedä valmistajaa, koska laput on leikattu irti. Myöhemmällä tutkailulla löysin kuitenkin materiaali- ja pesutiedot, on pellava-viskoosisekoitetta. Mekko maksoi viisi euroa. Siinä on avautuva napitus edessä aivan alas asti ja halkiot molemmissa sivuissa. Edessä on myös kivat taskut.





Mekon lisäksi tein monta muutakin ihanaa löytöä. Kokeilin useampaa vintagemekkoa, mutta niistä ei tullut kauppoja. Tuon vihertävän vaalean huopahatun ostin ja se on mielestäni tosi söpö. Syksyllä varmasti käytössä paljon, nytkin ehdin sitä päässäni ulkoiluttaa tivolireissun ajan. Hatussa ei ole mitään tietoja ja se maksoi kolme euroa. Kaikista kirpparilta löytämistäni ihanuuksista rakastuin eniten tuohon poltetun oranssiin jakkuun! Se on todennäköisesti jonkun todella taitavan kotiompelijan tekosia. Kaulukset ja hihojen käännökset ovat satiinimaista kangasta ja napeissakin on samaa sävyä kuin itse kankaassa. Jakku on takaa lyhyempi ja edessä on hieno koristeleikkaus. Jakun väri on niin minun värini! Jakku maksoi muistaakseni kolme tai neljä euroa. Lisäksi se istuu kuin valettu. Käytin sitä synttäririennoissani viime viikolla. Siellä se ristittiin Hockey Night -takiksi, hahah. Googleta ja ota selvää miksi, jos et ohjelmaa muista!













Olen etsinyt Majakasta ostamani kaltaista vyötä jo jonkin aikaa. Vyötä käytin jo valkoisen pellavamekon kaverina reissussa. Tuo alla näkyvä musta liivi on villi kortti. Minusta se on niin minua, että en voinut ohittaa. Se edustaa sitä minun vähän rokimpaa puoltani, joka välillä aina ujuttautuu näkyviin kukkamekkotyylini seasta. Liivi on LINK-merkkinen ja muistaakseni sitä sai aikanaan Seppälä-liikkeiden valikoimasta. Liivi on pitkähkö ja sen kaulukset ovat nahkajäljitelmää. Keksin heti tuon liivin nähdessäni niin monta asua, joihin sen haluan yhdistää! Menee ihan niiden kukka/pitsimekkojen kaverina, kuten nahkatakkikin. Talvella sitten omiaan siihen minun kokomustaan kuviooni, josta en koskaan irtaudu. Liivi maksoi muutaman euroa.






Sinivalkopunainen hame on Modelian. Siinä on vekit ja alushame itsessään, kuitenkin melko vilpoinen käytettävä näin kesäkuumallakin. Rakastan tuota kuviota, ja punainen-valkoinen-sininen - sehän nyt vaan toimii aina! Tämä hame on vyötäröltä minulle isohko, mutta kuroin sitä käytössä kireämmälle vyöllä ja saattaa olla, että korjailen sitä jossain vaiheessa vähän pienemmäksi pysyvästi. Tämäkin ihana hame maksoi vain muutaman euron, kolme ja neljä euroa tuntuivat olevan kirpparin melko vakkarihintalappuja.

Alla oleva koru tuli otettua hetken mielijohteesta. Korut ovat minulle vähän sellainen nounou, koska käytän niitä oikeasti niin vähän. Minulla on muutama todella merkityksellinen koru, joita käytän melkein aina ja muutoinpa sitten kauniit koruni pölyttyvät ihan liikaa korurasiassa. Olen yrittänyt kehittää itseäni tässä asiassa, mutta... Korviksia vaihtelen ja käytän eniten. Tuo alla oleva koru on niskaan nauhoilla solmittava ja isohkot helmet tekevät siitä melko näyttävän. Katsotaan löytääkö se käytössäni paikkansa.











Täällä nähtyjen vaatteiden lisäksi ostin vielä ison ohuehkon metsänvihreän huivin, joka on Pieces-merkkinen. Sen aivan unohdin kuvata, koska laitoin sen suoraan kaappiin odottamaan syksyä. Vaatteiden lisäksi ostin kaksi suloisen hempeää kesämaljakkoa. Toinen on jonkun käsinmaalaama, pohjassa lukee "L P 2003". Maalattu maljakko sai kannateltavakseen viisivuotiaani hoidossa tekemät paperikukkaset, jotka ovat aina ruokailupöydällä. Pienempi apilamaljakko on tyttöjen keräämiä pikkuisia kukkakimppuja varten. Kesässä yksi ihanimpia asioita ovatkin kukkaset, saat vaikka joka päivä kerätä kauniin kimpun sisälle ihasteltavaksi. Muutoinkin kukkaloistoa ulkona on henkeä salpaavaa seurata. 


Nyt on ensimmäinen kesälomareissu täällä taputeltu. Juhannus on aivan oven takana ja ennen sen viettoon alkamista, julkaisen täällä yhden postauksen. Yhteiset lomat loppuvat meillä keskikesän juhlaan. Kesä tähän saakka on ollut kerrassaan ihana. Vielä on toinen puolikas jäljellä - tai miten sen kukakin ajattelee. Aurinkoista torstaita ja juhannuksen odotusta!

-Tiina