MEKKORAKKAUTTA

Huhtikuun alussa kirjoittelin blogissa Zadaasta tilaamistani kevätvaatteista. Tuossa postauksessa kaksi ostamaani vintagemekkoa roikkuivat kuvissa henkareissa, eivätkä oikein päässeet niissä ollenkaan oikeuksiinsa. Tänään ajattelin jakaa kanssanne  tuossa  päivityksessä nähdystä iki-ihanasta Salonnen mekosta asukuvia. Salonnen mekon väri on upea pinkki ja mekon kunto on priimaa, aivan kuin uusi! Materiaali on todella pehmeä ja kangas on kreppimäisen näköinen. En ollut aiemmin ajatellut, mutta pidettyäni mekkoa ja otettuani kuvia, huomasin mekossa aavistuksen merenneitotyylistä muotoa. Näissä asukuvissa näkyy paljon paremmin mekon todellinen karkkimaisen herkullinen pinkki sävy. Mustan neuletakin ja sukkiksien kanssa väri korostuu ja korujen turkoosi sopii ihanasti pinkin rinnalle. Odotan kyllä kovasti, kun kesäkeleillä saan käyttää mekkoa ilman sukkiksia ja neuleita. Mekon vyötäröllä on solmittava vyö, jonka voi asetella haluamallaan tavalla. Minulla se oli kuviss

Olen ollut aina hyvin kaikkiruokainen. Olen onnekas siinä suhteessa, etten ole allerginen millekään  -en ruoka-aineille, enkä muullekaan. Tällä hetkellä en keksi yhtäkään inhokkiruokaa, ehkä niitä tulisi mieleen pidemmän aikaa pohdittua, mutta vähän niitä kuitenkin on. Lapsena oli aika, jolloin en tykännyt sinapista, punajuuresta tai ananaksesta. Nykyään nuo kaikki edellä mainitut maistuvat kyllä. Tänään palaan lapsuuden makumuistoihin ja kuvissa on yksi lapsuuden leppariruokani, joka on nyt myös lasteni lemppari. Lapsena lempiruokiani olivat perunavelli ja perunakeitto. Perunakeitosta puhuin, mutta kyseessä oli siis perinteinen makkara- tai lihakeitto. Ensimmäinen ruoanlaittomuistoni liittyy juurikin tähän perunakeittoon. Eräänä päivänä ensimmäisellä luokalla kotiin tullessani päätin yllättää kaikki ja valmistaa perunakeittoa siten, kuten olin äidin vieressä ruoanlaittoa seuranneena oppinut. Kaikki meni ihan hyvin, muistan vieläkin perheen pöydän ääressä ja kuinka jännittyneenä o

Toiset kutsuvat itseään kenkä- tai laukkufriikeiksi, mutta itse en ole kumpaakaan. Minulla on suhteellisen vähän kenkiä ja laukkuja, olen molempien suhteen melko nirso ja toisekseen hyvin monesti näissä kategorioissa ajaudun sen yhden kausilempparini käyttöön, muita sitten ulkoilutan vain erityistilanteissa tai muutoin harvakseltaan. Aikanaan käytin melkein aina korkoja kengissä, mutta elämä pienten lasten äitinä loi minunkin kohdalleni sen tutun tarinan "mukavuus ensin" ja korot vaan jäivät käyttämättöminä kaappeihin. Ei sillä, korolliset kengät ovat myös mukavat jalassa, jos ne ovat jalkaan oikeanlaiset ja hyvät kengät. Vauhdikkaan taaperon ja pikkulapsen perässä on vain helpompi pysyä ja leikeissä mukana kivempi olla kuitenkin ihan lättäkenkämallissa.  Talvisaappaissa minulla on ollut korkoa jonkin verran koko ajan, mutta muutoin ei juurikaan. Olen kranttu kenkien suhteen, saatan ostaa kirppareilta vastahankaisesti tarpeeseen pareja ja huomata tarpeen lakattua, et

Olen useaan otteeseen ihaillut  Niin Mua  -verkkokaupan sivuilla heillä myynnissä olevia second hand  - ja vintagevaatteita. Blogin instassa seuraan heitä ja instan tarinoissa näkee uusimmat tuotteet ennen kuin ne edes tulevat varsinaiseen verkkokauppaan. Tähän upeaan pinkkiin 1960-luvun modmekkoon törmäsin juurikin selatessani tarinoita. Tiedustelin mekon tarkempia kokotietoja heti viestillä ja sainkin tiedot samantien. Samalla sain tiedon, että mekko oli jo varattu toisaalle. Minun onnekseni minulle kuitenkin myöhemmin ilmoitettiin, että mekko oli vapautunut ja tässä välissä olin itsekin ehtinyt mittanauhan kanssa tarkistaa mekon koon sopivuuden itselleni. Onnellisena tilasin mekon! Minusta ihanaa suomalaisissa pienissä yrityksissä on se, että paketin saapuessa mukana saattaa olla käsin kirjoitetut terveiset. Tällaiset terveiset tuli myös Niin Mualta tämän mekon myötä. Asiakaspalvelu oli aivan superystävällistä ja tehokasta. Mekon tilaus tapahtui alkuvuodesta ja kyllä sormet syy

Reilu pari vuotta sitten näin paikallisessa kirppisryhmässä ilmoituksen sinisillä ruusuilla koristetusta jakusta. Kangas oli niin kaunis, että laitoin ilmoitukseen heti aaveet ja yyveet ja mitä näitä nyt on - ja onnekseni olin ensimmäinen ja sain noutaa vaatteen itselleni! Jakku on minulle aavistuksen iso, se oikein istu kiinni ollessaan. Olen käyttänyt sitä auki ja se on yksi niistä vaatteista, joihin en varmaankaan koskaan kyllästy. Joka kevät olen niin onnellinen kaivaessani sen esille. Ja tosiaan, kevät- ja kesävaatteet tuli kaivettua kaappiin. Nyt kuitenkin kävi niin, että kaikkia talvikamoja en uskaltanut vielä syrjään oikuttelevan sään vuoksi laittaa, joten prosessi on hieman kesken. Inventaario kaapissa saa vielä hetken odottaa. Vaatteiden lisäksi ulkovarastoissa pitäisi tehdä siivous ja laittaa lasten vauvakamppeet kiertoon. Enää ei tarvita rattaita eikä syöttötuoleja. Pyörätkin pitäisi päivittää taas oikeisiin kokoihin. Eniten odotan kyllä pihan kimppuun pääsemistä! Kukk

Meillä erityisesti keskimmäinen tyttäreni odottaa valtavasti päivää, jolloin saa päättää päivän asuni. Anna lapsesi pukea sinut -päivästä on tullut meillä jo perinne ja tyttäreni kysyy usein: "Milloin on taas se päivä, kun saan valita työvaatteesi?" Nuorimmainen ja vanhin lapseni eivät ole juurikaan vaatteiden perään ja heille saan valita vaatteet, eikä niistä tarvitse sen kummemmin keskustella. Keskimmäinen lapsi taas on aivan eri maata, hän valitsee vaatteensa erittäin tarkkaan ja en nykyisin enää osta hänelle vaatteita juurikaan häneltä kysymättä. Kaikille tytöille on tullut pinkkivaihe ja prinsessahörhylävaihe, vaikka olen vauvasta saakka kaikille kaiken värisiä ja mallisia vaatteita käyttänyt.  Kun lapset ovat saaneet päättää vaatteeni, lopputulos on ollut omastakin mielestäni kiva - ehkä sellainen, mitä en ole osannut ajatellakaan yhdistäväni. Usein näkee päivityksiä, että lapset ovat saattaneet valita sankariasuja, alusvaatteita päällyvaatteiden päälle tai muu

Minulla ei ole ollut juurikaan maximekkoja tai -hameita. Muistan yläasteikäisenä, että omistin yhden mustan täyspitkän vakosamettikankaisen hameen. Siinä oli ylhäällä edessä lyhyt pätkä nyöritystä, jolla pystyi hieman säätelemään vyötärön kireyttä. Tuo hame oli aivan käsittämättömän kätevä! Talvella alle saattoi sulloa viisi kerrosta erilaisia housuja ja päällepäin näkyi vain tuo kaunis hame. Käytin tuolloin nuorena paljon kyseisen hameen kanssa vieläkin omistamaani, täälläkin näkynyttä, vintage karvakaulustakkia. Lisäksi takin ja hameen kanssa minulla oli mummon neuloma "reikäinen" iso kolmion muotoinen punainen huivi kaulalla ja äidin neuloma musta myssy päässä - ja voi niitä korkeapohjaisia kenkiä! Minulle yleensä kokopitkät maxihameet ovat aivan liian pitkiä ja jotta voisin niitä sujuvasti käyttää, ensimmäisenä edessä olisi lyhennystyö. Pari viikkoa sitten poikkesin Joensuun Fidaan kulutellessa odotusaikaani kaupungissa ja sieltä löysin Modelian täyspitkän tumman kuk