MEKKORAKKAUTTA

Muistan lapsuudesta, kun vanhemmat ihmiset päivittelivät ajan menevän nopeammin mitä vanhemmaksi tulee - tai, että se tuntuu siltä. Nyt viime vuosina olen todennut itse aivan saman, siltä se todella tuntuu. Vuosi on kulunut taas hirvittävän nopeasti, livahtanut sujahtaen silmien edestä noin vain. Kuluvana vuonna on tapahtunut merkittäviä asioita elämässäni, sain kesän korvilla kolmannen pätevyyteni opiskeltua ja aloitin syksyllä uudessa työpaikassa. Lapset kasvavat hurjaa vauhtia ja koko ajan vain ymmärrän selvemmin kuinka ohikiitäviä nuo hetket ovat, kun omat lapset ovat pieniä.  En tee uudenvuodenlupauksia. Yritän elää jalat maassa, mutta hetkessä. Olla läsnä mahdollisimman paljon joka hetki. Joillekin uudenvuodenlupaukset toimivat hyvänä uutena alkuna, starttina johonkin itselle merkittävään tavoiteltavan arvoiseen asiaan. On tärkeää arvioida elämäänsä koko ajan, en tarkoita stressaamista, vaan itselle tärkeiden asioiden pohtimista. Mikä oikeasti on tärkeää. Minulle tärkei...

Minulla ei ole kovin montaa pitkää mekkoa tai hametta. Tämä taitaa tarkemmin ottaen olla ainoa. Olin kirpparilla käymässä ja tuolla samaisella kerralla löysin kaksi aivan upeaa mekkoa. Molemmat mekoista taisi maksaa kymmenen euroa kappaleeltaan. Tämä mekko oli minulle aluksi mysteerimekko. Siitä oli leikattu kaikki laput pois, enkä tiennyt yhtään kuka tai mikä taho sen oli valmistanut. Mekko on aivan kuin uusi ja totta puhuen ajattelin aluksi sen olevan ihan uustuotantoa. Kangas, kuosi, leikkaus ja tyyli olisi voinut aivan hyvin olla tätä päivääkin.  Myöhemmin katsellessani facen vintagekirppisryhmän myytävien kansiota, tämä mekko tuli siellä yllättäen vastaan. Siellä mekon ilmoitettiin olevan kotimainen juhlapuku, suomalaisen Muoti-Hovin valmistama. Muoti-Hovi Oy on 1958 Riihimäelle perustettu naistenvaatteita valmistaja perheritys. Nykyään yritystä ei enää ole. Mekko oli vintagekirppiksellä 1970-1979-lukulaisten kansiossa. Tarkistin tätä postausta kirjoittaessani, että onko ...

Tiedättekö sen tunteen, kun näette jonkin asian kirpparilla ja ette vain voi jättää sitä ostamatta - vaikkette todellakaan tietäisi tuleeko sille lainkaan käyttöä tai onko se teidän juttu? No, tämä jakku on sellaisen tunteen tuloksena ostettu. Eräällä kirpparireissulla näin jakun roikkumassa rekissä ja sillä oli hintaa vain muutama euro. Katsoin, että onpa upea! Koko oli s (minulle pieni) ja jakku ei ollut yhtään oikeastaan minun tyyliseni. Minusta jakussa oli silti jotain kerta kaikkiaan vaan niin mahtavaa, että ostin sen.  Onnekseni kotona sovitettaessa jakku oli minulle sopiva. Tosin kiinni pidettynä se on ehkä omaan makuuni liian vartalonmyötäinen. Jakku päällä tulee vähän väkisinkin univormufiilis - mutta ei yhtään pahalla vaan erittäin hyvällä tavalla! En tiedä miltä ajalta tai mistä jakku on kotoisin, sen lapussa lukee vain Classik. Alla olevissa kuvissa jakun kanssa minulla on päälläni sama kotelomekko, joka vilahti hyvin pienesti myös aiemmassa rusettipanta postaukses...

Jos olet lukenut aiempia tekstejäni, muistat ehkä kuinka kerroin menneeni Glitteriin ostamaan rintaneulaa ja päädyin ostamaan kolme hiuskoristetta (...ja lopuksi kävin myöhemmin alesta sen rintaneulankin, hah!). Ensimmäinen hiuskoriste olikin jo esittelyssä - punainen rusetti. Tosin se päätyi minun käytössäni hiusten sijaan koristamaan vaatteita. Tässä on nyt toinen hiuskoristeista, musta rusettipanta. Rusettipanta on melko juhlava ja ei ihan arkikäyttöön sopiva. Yksinkertaisenkin mustan mekon kanssa tämä panta tuo heti asuun ripauksen glamouria ja juhlavuutta. Jos luit aiemman postaukseni punaisesta rusetistani, mainitsin siinä jo ongelmastani koskien hiuskoristeita. Minusta ne ovat ihania ja haluaisin käyttää niitä enemmän, mutta ujostelen niitä silmälasieni vuoksi (samoin joitakin korvakoruja) ja toisekseen en ole mikään kaksinen hiustenlaittaja. Minun mielestäni panta on upea ja odotankin milloin saan ottaa sen käyttöön ensi kerran. Kuvissa minulla on pääll...

Muistatteko leikkineenne joskus paperinukeilla? Minä muistan. Erityisen hyvin muistan kaksi paperinukkea mummolastani, jotka olivat  vähän Barbien näköisiä. Niillä oli paljon vaatteita, joita innoissaan puin nukkejen ylle samalla niillä leikkien. Muistan lehdissä myös olleen välillä leikattavia paperinukkeja ja olen tehnyt niitä itsekin. Myös vanhin lapsistani on tehnyt ja leikellyt paperinukkeja. Tämä paperinukke saatiin lahjaksi ja se on pitkään odottanut sopivan ikäisiä leikkijöitä kaapissa. Nyt vihdoin se on saatu kaivaa esille leikkeihin ja pienimmät lapseni innostuivat siitä heti. Tämä paperinukke näyttäisi pienten tekstien perusteella olevan Englannissa valmistettu vuonna 1989. Nukke on hurmaava ja sen vaatetus menee paljon ajassa taaksepäin. Siinä on vaikutteita jopa 1800-luvun Viktoriaaniselta aikakaudelta. Tuolloin naisten (varakkaiden) muoti oli hyvin ylellistä ja rehevää. Lapset puettiin usein aikuisten tavoin. Viktoriaaninen aikakausi sijoituu 1800-luvulle nimens...

Jossain vaiheessa lupasin kertoa joulukalenterikirjan lisäksi toisesta kirjasta ja sadusta, josta on muodostunut jouluperinteemme. Kuu omenapuussa on kirja minun omasta lapsuudestani, vaikkakin julkaisuajankohdaltaan se on vielä paljon aikaisempaa tekoa. Kirja on vuodelta 1957. Muistan, että sen tarinat olivat todella mielikuvitusrikkaita ja vähäinen kuvitus sai mielessä pohdiskelemaan itse lisää sitä, miltä kaikki näyttäisi.  Luin tarinoita vanhimmalle tyttärelleni ja eräänä jouluna hän katsoi amaryllistä todeten:  "Äiti, tuohan on se joulutonttutulppaani!" Joulutonttutulppaani sadussa Kirsti pieni koululainen oli sairastunut juuri jouluksi tuhkarokkoon. Hän sai lahjaksi koulutovereiltaan tulppaanin. Kirstin sairastaessa tulppaani kasvaa ja aivan kuten amarylliksessäkin, nuppu näyttää aivan pikkuruiselta tontun lakilta. Tulppaanista tuleekin esiin tulppaanitonttu ja paljastuu, että tulppaani on vahingossa Suomeen eksynyt erityislaatuinen tulppaani, jonka sipulissa a...

Ostin tämän keltaisen pallomekon vintagekirppikseltä pari vuotta sitten. Se oli kuitenkin pitkään vain koristeena kaapissa. En osannut pitää sitä arjessa ja syynä olivat kaulus ja hihat. Ei vain jostain syystä tuntunut omalta päällä, niin ei. Teen todella harvoin vintagevaatteisiini korjauksia, koska haluan säilyttää niiden alkuperäisyyden. Jos malli ei istukaan itselleni tai sitä ei tule pidetyksi, mieluummin luovutan sen eteenpäin kuin kajoan vaatteisiin muutokset mielessä. Toinen syy alkuperäisyyden säilyttämisen lisäksi on katumuksen pelko.  Tämä ihana sinapinkeltainen pallomekko on upea! Halusin niin kovasti tämän jatkuvaan käyttööni, joten päätin tehdä jotain. Harkinta-aika muutoksiin oli reilusti yli vuoden. Mitä mekosta sitten muutin - helman lyhyemmäksi, avarsin kaula-aukkoa ja muutin hihoja. Kun nyt katson kuvia alkuperäisestä mekosta, se olisi ollut kaunis juuri noinkin. Mutta - muutoksien jälkeen olen kyllä käyttänyt mekkoa enemmän. Kaksi ylintä kuvaa ovat mekosta ...