MEKKORAKKAUTTA

Viimeisessä elokuun asupostauksessa on mekko, jonka meinasin kirppiksellä jättää rekkiin. Tätä punaista hurmaavaa mekkoa sovitin ja tämän jälkeen veinkin sen jo takaisin paikalleen ajatellen, että ei lähde mukaan. Syynä oli se, että mekon olkaimet olivat liian pitkät ja mekko ei ollut sopivan kokoinen minulle. Malli, väri ja kuosi ovat kaikin puolin ihanat. Ajattelin, etten vain nyt ota enää tähän hetkeen yhtään projektia. Kassalle suunnatessani kuitenkin pyörsin päätökseni ja palasin hakemaan mekon mukaan. Se maksoi vain euron ja sen punaisen sävy on juuri se, joka sopii itselleni parhaiten.  Kotona mietin, mitä mekolle teen. Päädyin toistaiseksi vain lyhentämään olkaimia ja kuromaan vyötärön vyöllä. Katsotaan, tapahtuuko sille jotain muuta näiden ratkaisujen lisäksi. Mekko on jo valmiiksi todennäköisesti itse vähän tuunailtu, koska paikoitellen se näyttää itseommellulta ja paikoitellen tehdasvalmisteiselta. Olisiko mallia muokattu, en tiedä. Kainaloiden kohtaan ainakin on li...

Blogin perustamisen yksi parhaita seurauksia on ollut samanhenkisiin ihmisiin ja toisiin bloggaajiin tutustuminen sekä tietouden lisääntyminen eri käytettyjen vaatteiden myyjistä. Yksi blogin kautta tullut tuttavuus on Pieni sydän second hand. Löydät liikkeen  facebookista  ja  instagramista . Liike sijaitsee Helsingissä Kaarlenkadulla. En viime Helsingin reisulla ehtinyt käydä liikkeessä, mutta ensi kerralla tulen vierailemaan siellä varmasti. Pieni sydän Second hand myy vintagea suurella rakkaudella. Vaikken päässyt liikkeeseen, sain ostettua sieltä tässä postauksessa näkyvän kauniin Marimekon pellavapaidan. Bongasin paidan liikkeen instagramin kuvista ja kyselin perään. Lisätietojen ja kuvien perusteella tein ostopäätöksen ja tilasin paidan. Liike postittaakin nyt tuotteita, joten mikäli et pääse itse kauppaan - tämmöinenkin vaihtoehto on.  Minulla otti aikansa ennen kuin ostin ensimmäisen kerran Marimekkoa. Muistan joskus sellaistakin sanoneeni...

Joskus harmittaa, kun kirppislöydöissä ei ole tuotelappuja ja et osaa kaivaa niistä mitään lisätietoa. Tämän päivän asupostauksen yhteydessä ajattelin esitellä laputtoman kaksikon, en ainoastaan asussa näkyvää toista osapuolta. Tämän kaksiosaisen asukokonaisuuden löysin kesällä Kirpparilla.fi-kirppikseltä Joensuusta. Näin ensin vain rekissä kankaan ja välittömästi kiinnostuin kiirehtien lähemmäs tekemään lähempää tuttavuutta. Vaateyhdistelmä on reiluhkoa kokoa ja hame ei pysy päällä ilman vyötä. Olisin ostanut asun, vaikka se ei olisi sopinut päälle. Ihastuin vahvasti tuohon kuosiin! Yhdessä nämä ehkä ovat liikaa itselleni. Erikseen kuitenkin olen käyttänyt se ala- että yläosaa jo todella useasti. Hame on yksinään jopa vähän fiftarityylinen, helmaa löytyy kelloksi saakka. Ja hameessa on aivan hurmaavat isot taskut! Minua kiinnostaisi aivan valtavasti tämän parin valmistaja. Onko kuosi jotenkin valmistajalle ominainen vai vain kuosi kuosien joukossa. Jos siis tiedät jotain tästä, k...

Voihan upea. Naureskelin eilen illalla itselleni ja teksteilleni. Kahden viimeisimmän julkaisun otsikosta löytyy tuo käyttämäni toistosana. On joitakin sanoja, joihin sitä toisinaan jumittaa ja omassa kirjoittamisessa on tiettyjä ärsyttäviä tapoja, joita ei millään meinaa saada katoamaan. Yksi niistä omalla kohdallani on liian pitkät ja monimutkaiset lauseet. Liian monta ajatusta huulilla koko ajan ja yrittävät kaikki päästä yhtäaikaa framille. Tämä asu on kuvattu mummolassa päivänä, jolloin kävimme yhdessä pienen koulun pihalla järjestetyllä kirppiksellä. Eläinkuviot ovat itselleni vähän semmoinen aaltoileva kiinnostuksen kohde. Nuorena leo oli ok pienissä määrin, sitten vuosien ajan en voinut kuvitellakaan sitä ylleni. Nyt omistan yhden leomekon ja tuubihuivin sekä loaferit - ja tämän takin. Ainoastaan mekko on edellämainituista kirppisostos. Tämä takki löytyi ruokaostosten lomassa Lidlistä. Se oli alessa ja jotenkin niin kiva, että maksoin kympin ja annoin sille tilaisuuden vaa...

Löysin Joensuun Fidasta muistaakseni keväällä Kirjokankaan mekon ja sen persoonallinen ja erikoinenkin kuviointi kankaassa ihastutti välittömästi. Tämän mekon malli on yksi suosikkejani, todella helppo ja huoleton - tyylikäs ja mukava.  Minulla ei ole aiemmin ollut Kirjokankaan vaatteita, enkä oikeastaan tiennyt yrityksestä juuri mitään. Kirjokangas Oy:n on 1940-luvun puolivälin jälkeen perustanut Kerttu Pitkänen. Sellainenkin asiayhteys selvisi, että Miss Universumiksikin valittu Anne Pohtamo on työskennellyt kesätöissä Kirjokankaan liikkeessä missiuransa alussa. Itse asiassa juuri Kerttu Pitkänen sekä Eeva Lindberg ja Sanelma Vuorre houkuttelivat ja kannustivat Pohtamoa osallistumaan kauneuskilpailuihin. En tiedä muistanko aivan omiani, mutta olisiko universum-kisojen valkoinen iltapukukin ollut Kirjokankaan tuotantoa. Tämä voi olla ihan tuulesta temmattua. Pukuhan oli yksinkertaisen tyylikäs valkoinen pitkä leninki. Voit lukea jutun Annesta  täältä . ...

Elokuun viimeistä viikkoa viedään! Sen kunniaksi julkaisen joka päivä elokuun loppuun saakka yhden kuluvan kuukauden asukokonaisuuksista. Elo-, syys- ja lokakuu ovat suosikkikuukauteni, ehdottomasti. Olen nauttinut todella paljon kuluneen elokuun aurinkoisista, mutta jo kuitenkin kesää viileämmistä päivistä, ilta-auringon lumoavan kauniista säteistä ja usvaisista, raikkaista aamuista.  Vielä en ole kaivanut syys- ja talvivaatevarastoa esille vaihtaen sitä keväisen ja kesäisen vaatetuksen tilalle. Elokuun taittuessa syyskuuksi niin varmaan kuitenkin taas teen. Syksyn värit ovat lemppareitani ja ennen vaatekertavaihdostakin kaapista löytyy jo näitä kyseisiä sävyjä. Tässä asussa kaikki kenkiä ja korviksia lukuun ottamatta on kirppikseltä ja siihen kuuluu sekä vanhoja, että uudempia kirppislöytöjä. Asun keskipiste on tuo melko tuore kirppislöytö; Salonne Salon upea vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmä, kauluspaita. Minusta tuntuu, että kirppistietoisuus ja vintagen suosio on ...

Elokuu on alkanut ja ensi viikolla ollaan jo sen puolivälissä. Minulla koitti töihin paluu kesäloman jälkeen elokuun ensimmäisenä päivänä. En tiedä, mutta sitä huomaa joka syksy toteavansa sen klassisen ja kliseisen "tämä kesä meni nopeammin ohi kuin koskaan aikaisemmin" ja ehkä se on vain oikeasti uskottava sen siltä tuntuvan, mitä enemmän vuosia karttuu. Vaihdoin keväällä työpaikkaa ja jo melkein kymmenisen vuotta työpaikkani on vaihtunut joka vuosi syksyllä. Uusi työyhteisö, uusi työnkuva ja uusi työympäristö... Viime keväänä alkanut työrupeama kestää nyt kuitenkin useamman vuoden ja oli todella rentouttavaa aloittaa työt siitä tänä syksynä, mihin viime keväänä jäi. Olen kaivannut todella paljon tällaista pysyvyyttä ja se tuntuu kerta kaikkiaan luksukselta. Selvennyksenä nyt siis vielä, että työpaikkojen vaihtuvuus ei johdu itsestä vaan alasta ja sen luonteesta ja tilanteesta näillä leveyksillä.  Kaiken edellä mainitun lisäksi minusta tuntuu nykyisessä työpaikassani, ...