Kuunmaisema - kulta Tapio Wirkkalan käsittelyssä

Suuri muotoilija ja suunnittelija Tapio Wirkkala kuoli vajaa kuukausi ennen kuin minä synnyin vuonna 1985. Minun täytyy myöntää jo näin heti alkuun, että en tunne juurikaan suomalaista lasia tai muutakaan astia- tai korumuotoilua - ihailen teitä, jotka tunnistatte esimerkiksi kirppareilla käydessänne arvolasia tai -astioita. Minulla on joku haju, mutta tämä ei ole ollenkaan erikoisalaani. Minulle Wirkkala henkilönä avautui enemmän vasta nyt, kun ostin kirpparilta Hopeapeilin kesäkuun numeron vuodelta 1969 ja siinä oli juttu Wirkkalan kullasta. Minulle Wirkkala oli aiemmin ollut tuttu enemmänkin Iittalan nimen yhteydessä ja lasiastioiden suunnittelijana. 

Wirkkalan nimen mukaan on jopa nimetty sodanjälkeisen taideteollisuuden kultakausi. Wirkkala on ollut monipuolinen lahjakkuus ja Iittalan sivuilla hänestä puhutaan suoraan lainaten seuraavasti:

"Hangossa syntynyt Tapio Wirkkala (1915-1985) oli monilahjakkuus ja nerokas muotoilija. Wirkkalan suunnittelutyö ulottui lasimuotoilusta ja kuvanveistosta aina setelien suunnitteluun ja grafiikkaan. Häntä pidetään yhtenä Suomen modernin taideteollisuuden johtohahmoista. Aktiiviuransa aikana Tapio Wirkkala osallistui kansainvälisiin näyttelyihin ja toimi Taideteollisen korkeakoulun taiteellisena johtajana usean vuoden ajan. Hänelle myönnettiin lukuisia tunnustuksia, muun muassa kolme kultaa Milanon kansainvälisessä triennaalissa sekä vuonna 1951 että vuonna 1954. 

Tapio Wirkkalan Iittalalle suunnittelemat lasiesineet ovat hänen tunnetuinta tuotantoaan. Lasisarjat Ultima Thule ja Tapio ovat säilyttäneet suosionsa vuosikymmenten ajan."

Hopeapeilin jutussa käsitellään Wirkkalan suunnittelemia kultakoruja. Wirkkala kertoo jutussa omin sanoin pitävänsä materiaalina enemmän hopeasta ja kultakorujen työstäminen lähti liikenteeseen hauskalla tavalla. Hän oli unohtanut hankkia vaimolleen joululahjan ja hän oli puhelimessa istuessaan piirrellyt kuvia. Kuvien kanssa hän oli marssinut Kultakeskukseen kysyen voisiko niistä tehdä koruja.

Yllä olevassa kuvassa näkyy alkuperäisen jutun kirjoittajat ja kuvaajat. Porot ovat 24 karaatin Lapin kullasta valmistetussa 10 cm kertaa 20 cm suuruisessa levyssä ja kyseisiä levyjä oli tuohon mennessä valmistettu neljä ja yksi niistä lahjoitettu presidentti Kekkoselle. Alempi kuva on sympaattinen otos piippua polttelevasta Wirkkalasta, joka riiputtaa kädessään korua, josta kaikki lähti liikkeelle. Koru on "äijänkuva" eli Wirkkalan oma kuva vaimolleen. Alakulmassa näkyy Wirkkalan Finnairille suunnittelemia tarjoiluastioita Amerikan koneisiin. 

Yllä vielä äijänkuva lähikuvassa. Alla näkyy Wirkkalan suunnittelemia kultakoruja kuvakollaasissa ja lukiessani juttua ensimmäisen kerran hämmästelin suu auki korujen kauneutta. Jutussa sanotaankin, että isot korut vaativat ympärilleen yksinkertaisen asun. Korut ovat upeita ja näyttävät siltä, että voisivat olla painaviakin - en tiedä kuinka on asian laita oikeasti käytännössä?

Koruista jokainen on sellainen, jota voisin käyttää itse. Tosin Wirkkalan tavoin - suosin enemmän hopeaa (jonka väri miellyttää minua henkilökohtaisesti enemmän). Yllä oleva koru on nimeltään Häränpää. Alla olevassa kuvassa otsalla lepää Kuunmaisema niminen koru, josta löysin tietoa enemmän myös googlettamalla. Tietoa ja kuvia kultakoruista ei ihan heti irronnut, piti hakua tehdä vähän enemmän. Pinterestistä löytyi kultakoruista kuvia. En tiedä onko näitä missä näytteillä tai onko niitä onnekkaita paljon, joilla näitä koruja on omistuksessaan?

Yllä ja alla olevien kuvien koruille ei lehtijutussa annettu nimeä. Upeat isot korut selkeillä linjoilla. 

Yllä kuvassa on samaa sarjaa kaula- ja korvakorut, jotka on kauniisti rakennettu heiluvista, riippuvista osista. Tällekään korulle jutussa ei mainittu varsinaista nimeä. Alla olevassa kuvassa on oma henkilökohtainen suosikkini. Lehtikoru on Wirkkalan mukaan saanut vaikutteita Nefertitin kaulakorusta. Koru on minusta aivan järjettömän upea! Kysyttäessä Wirkkalalta mistä hän on saanut aiheita koruihinsa, hän kertoo, ettei pysty tarkemmin erittelemään. Kuitenkin osa juontaa juurensa juurikin Egyptin aiheisiin.

Yllä oleva piirustus on uusi versio Äijänkuvasta. Koru oli jutun aikaan piirrosvaiheessa ja siitä oli tulossa timanttikoru. Huomaa jutun pätkässä oikealla Wirkkalan kuvailema "keskiyön auringon metalli". 

Wirkkalan ja hänen vaimonsa Rut Brykin taiteellista perintöä vaalii Tapio Wirkkala Rut Bryk säätiö. Rut oli keraamikko ja eli melkein vuosituhannen vaihteeseen saakka. Heillä on kaksi lasta, he ovat nykytaiteilija ja sisustusarkkitehti. 

Tässä ensimmäinen juttuni lupailemastani sarjasta postauksia 60-luvulta. Minusta ihanaa on vanhoista lehdistä juttujen myötä innostuminen jonkin tietyn asian historiasta, ja minähän innostun historiasta, sen voin kertoa! Seuraavassa postauksessa aion vähän kertoa uudesta harrastuksestani ja toivottavasti innostan ehkä muitakin sen pariin. Blogin instatilillä meneillään on toukokuun ajan haaste nimeltä #thevintagefashionchallenge, seurailehan juttuja sielläkin!

-Tiina