Maaliskuu ja talviloma;remontin jälkeistä elämää sekä kirppiskuulumisia!



"Joko mua kaipasitte,
maaliskuuta odotitte?
Nyt jo onkin kevät töitä, 
lämmitellä pakkasöitä,
sulatella pajuparkaa, 
pajunkissaa, 
pientä arkaa."

Tervetuloa maaliskuu, ja talviloma! Kummallinen talvi on ollut tällä kertaa, vielä kummallisempi kuin kuusi vuotta sitten vuonna 2014. Silloin syntyi keskimmäinen tyttäristä ja tammikuussa sairaalasta kotiutuessa maassa ei ollut vieläkään lunta ja ilma oli unenomaisen utuinen. Tuon tammikuun jälkeen tuli vielä talviolosuhteet, lunta ja pakkasta. Viimeisimmät kaksi vuotta ovat olleet täällä Joensuun liepeillä erittäin runsaslumiset, tämä talvi on sitten ollut jotain aivan muuta. Lämpötila on sahaillut kuin talvi ei olisi oikein osannut päättää jäädäkö vai lähteäkö. 

Juuri nyt ulkona leijailee lumihiutaleita, joista saimme osamme aamupäivän ulkoilussa - mäenlaskussa ja makkaranpaistossa. Eilen oli aurinkoinen pakkaspäivä. Onhan sitä kaipaillut talvea, lunta ja pakkasta, mutta täytyy myöntää, että alan olla jo enemmän kaipaamassa kevättä. Tänä talvena on saanut kaivaa kaapista jalkoihinsa ne kengät, jotka parhaiten märkää ja liukasta pitävät. Nyt medioissa on tulvinut kuvia asuista kevätkengissä ja itsellänikin on alkanut se joka keväinen kaipuu kepeämpiin kenkiin...

Blogi on levännyt kaikessa hiljaisuudessaan. Viitisen viikkoa asuimme kahdessa osoitteessa, kun taloomme tehtiin kylppäri+saunaremonttia. Ehkä se ja työ blokkasivat kirjoitushommat sivummalle. Blogin instagramtiliä kuitenkin suht säännöllisesti olen päivitellyt. Remontti on nyt tehty ja meillä on kaunis ja käytännöllinen kylpyhuone saunoineen! Evakossa oleminen kerrostalossa sai kyllä kaipaamaan omaa sänkyä, saunaa ja oman kodin lämpöä enemmän kuin voitte kuvitellakaan. Nukuimme tosiaan viisi viikkoa patjoilla... Kerrostalohuoneistomme sisälämpötila oli jäätävä, ei siihen tottunut koko aikana ja erityisesti nukkumaanmeno sekä suihkussa käyminen olivat melko elämyksellisiä. Sanoinkin, että oman peiton alle kömpiminen illalla oli joka kerta, kun olisit avantoon heittäytynyt. 

On sitä tässä kuluneiden reilun kuuden vuoden aikana niin muokkautunut tähän omakotitaloelämään, että vaikeaa muihin asumismuotoihin olisi enää tottua. Oli niin ihana palata kotiin. Nyt sitten onkin vastassa jo maaliskuu ja sitä ihmettelee, että mihin se alkuvuosi oikein hävisi... 
Älyttömän nopeasti menee aika, ei voi muuta sanoa.

Sitä huomasi siellä väliaikaisessa asumismuodossa elellessään, että ihminen tulisi toimeen melko vähällä. Huomaan, että tuolla ajanjaksolla kävin itseni kanssa taas keskustelua siitä, että voisi kotonaan konmaritusta tehdä melko rankalla kädellä. Tässä kevään mittaan, pikkuhiljaa. 

Tässä jokin aika takaperin kävin työn puolesta brunssilla ensimmäistä kertaa Joensuussa Kotileipurin Herkkupajassa, joka sijaitsee Taitokorttelin kauniissa miljöössä. Herkkupajasta voi käydä hakemassa tuoretta leipää - leipää, jota ei muualta saa. Paikka on arkisin maanantaista perjantaihin avoinna aina aamukuudesta lähtien ja aamiainen maksaa vain kuusi euroa. Tuon työvisiitin aikana ajattelin, että ihan ihmeellistä kuinka noin ihana paikka on taas itseltä jäänyt huomaamatta ja käymättä! Johtunee kuitenkin siitä, ettei ihan Joensuussa asu.







Aamupala, tai meillä brunssi, oli riittävä ja ihaninta oli maistaa kaikkia erilaisia leipiä. Olisi ollut tarjolla myös piirakoita, mutta itse pysyin leipälinjalla. Paikassa itseäni viehätti tuo vanhanaikainen maalaishenkinen sisustus. Olin kuin kotonani. Näkyvissä oleva hirsi, katosta riippuva himmeli ja vanhat esineet yksityiskohtineen olivat kauniit.





Brunssin kanssa samana päivänä käväisin myös pitkästä aikaa Joensuun Fidassa. Olin liikenteessä yllä näkyvässä asussa ja itse asiassa tuo mekko on Fidasta aikanaan ostettu vintagemekko. Koko asu on kirppiksiltä koottu - mekko, kengät ja vyö.

Olin nähnyt Joensuun Fidan instassa kuvia yhdestä kenkäparista ja halusin käydä kurkkaamassa paikan päällä, vieläkö tuo pari olisi myynnissä ja millaiset ovatkaan livenä.



Kengät odottivat vielä hyllyssä, ne näkyvät kuvassa yllä. Minulle ne tuovat muistikuvan jostain äitini nuoruudessaan 60-70-luvulla tekemästä piirrustuksesta. Siinä tytöllä oli jotenkin samanhenkiset kengät, ne olivat kuitenkin kiilakorkoiset - ja muutenkin erilaiset. Jotenkin tuo piirretty kuva vaan tuli mieleeni tästä parista. Kengät olivat väärää kokoa minulle, ja paikan päällä totesin myös koron olevan liikaa minulle, nykyiseltään. Kaunis pari, kylläkin. 

Myös alla näkyvää paria ihailin, kengät olivat vintagetuotantoa. Koko ei kuitenkaan näissäkään ollut omaani. Näistä pareista huolimatta tein kenkälöydön. Sellaisen löydön, jota olen odottanut viime keväästä saakka. Näin nimittäin kyseisenlaiset kengät ihanalla bloggaajalla Hannalla hänen instagramtilillään. Vihdoin myös minua onnisti!



Mitä kenkiä olen sitten mieluillut jo viime keväästä lähtien? Valkoisia saappaita. Fidassa oli täydellisessä kunnossa Tuomi Kengän upeat valkoiset saappaat minun koossani! Hintakin oli vain 6,50 euroa. Joskus ajattelin, että enpä koskaan osaisi käyttää valkoisia saappaita, mutta Hannan kuvien kautta ihastuin näihin todella! Aivan kuten Hannakin sanoi, antavat asulle kuin asulle freesin ilmeen!

No, Suomen keleissä sitten puhtaanapito ja käyttöaika ovat asia erikseen näille. Odotan jo kuitenkin niin paljon, että saan vetäistä nämä jalkaani mekon kera!

Saappaiden lisäksi kotiutin Fidasta myös jotain sellaista, mitä en koskaan kotiuta. Ostin tuon suomalaisen Finn-Flaren farkkumekon. No ei siinä mitään, farkkumekko on itsessään upea löytö ja käyttäisin sitä. Mutta... Juttu on siinä, että mekko oli minulle himppusen verran pienehköä kokoa. En ikinä osta vaatteita, jotka eivät sillä hetkellä kokonsa puolesta ole sopivia. Olen kuluneen vuoden aikana ottanut ympärilleni vähän lisäkuorta erinäisistä syistä. Ajattelin sitten tätä mekkoa ihaillessani, että josko tästä minulle tavoitemekko? Niin haluaisin tuohon keväällä mahtua! 

Minulle painoasiat  ovat sellainen juttu, että kesti nuoruuden jälkeen aikaa, vaivaa ja tuskaa päästä tähän pisteeseen. Tähän pisteeseen, jossa merkitystä on vain sillä miltä minusta tuntuu ja miten asiat vaikuttavat terveyteeni. Tätä kyselinkin blogin instassa, että kuinka monella on ollut kaapissaan tavoitevaatteita ja kyselyn tuloksena oli, että valtaosalla. Mielestäni tavoitevaate on hyvä juttu silloin, kun se on positiivinen tsemppari - ei mörkö, joka kaapista huutelee sinun olevan vääränkokoinen nykyisellään. Vaatteiden pitäisi kuitenkin tuoda itselle hyvän olon, niissä pitäisi ennen kaikkea olla hyvä olo. Mielestäni vaatteet ovat parhaimmillaan silloin, kun päällä ollessa niitä ei oikeastaan tarvitse edes ajatella. Olipa juhla taikka arki. 

No nyt kaapissani on tavoitemekko, saa nähdä saanko sitä käytettyä. Mikäli en, voin laittaa sen jakoon vaikka täällä blogin puolella uudelle omistajalle. Tuo mekon merkki Finn-Flare on 60-luvulla perustettu yritys, joka kaatui konkurssiin 90-luvun alussa laman seurauksena. Kyseinen merkki teki 70- ja 80-luvuilla urheiluvaateyhteistyötä muun muassa Adidaksen kanssa ja tuotannosta valtaosa meni loppuaikoina vientiin. Merkki sai uuden elämän myöhemmin Venäjällä, minne viennistäkin suurin osa aikoinaan meni. Kaikkiaan mielenkiintoinen yritystarina, jonka tarina alkoi Risto Laaksosen käsissä hänen perittyään perheyrityksen. Kurkkaa tänne, mikäli haluat kurkata merkin elämää ja tyyliä nykyisellään!







Tällä hetkellä vietän talvilomaa ja parasta siinä on, ettei ole yhtään suunnitelmia! Voi siis tehdä mitä vaan, milloin vaan. Ja ihan vain olla. Sitä arvostan nykyisin kaikista eniten, kiireetöntä arkea ja yhdessäoloa perheen kanssa. 

Varmaan eksyn myös kirppiksille loman aikana ja päivitän tänne löytökuulumisia, kunhan niitä tulee!
Iloa ja valoa, pajunkissan pehmoista maaliskuuta Sinulle!

-Tiina


















Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjokangas Oy:n upea mekko

Kaisu Heikkilä Oy

Kukkakuvioinen hame ja peltirasia - sekä pohdintoja