MEKKORAKKAUTTA

Hyvin usein sitä tuudittautuu siihen tunteeseen, että tietää mikä itselle sopii ja mikä on omaa tyyliä. Tyylissään voi putkikatseistua, kangistua kaavoihin ja pysyttäytyä ainoastaan mukavuusalueellaan. Vierailin vuoden alussa paikallisessa Retro retongissa, yhden naisen vintagehaaveessa. Tutustuin paikan facebooksivuihin ja löysin sieltä söpön mekon, jonka varasin. Paikan päälle mentyäni ihana ihminen otti minut kodissaan vastaan ja sain hänen kanssaan penkoa kaikki myynnissä olevat vintageaarteet. Käsivarrelleni kertyi melkoinen pino erilaisia vaatteita. Katsoessani punaista Swedish designin mekkoa räikeällä kuviolla ajattelin heti, että "liian räikeä" ja "liian pieni" - ei minun tyyliä, ohi. Retro retongin myyjä katsoi ohitustani ja sanoi, että etkö kokeilisi. Hän sanoi, että kyllä se minulle mahtuu ja ehkäpä yllätyn, sitä paitsi kokeilemallahan se selviäisi. Otin mekon suostuttelun tuloksena sovitettavien pinkkaan. Oli tosi kivaa vain sovitella ja ihaill...

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Edelleenkään toiveet kevään saapumisesta eivät ole täyttyneet ja tänäkin aamuna lähdin vaakatasossa tuivertavan räntäsateen saattelemana töihin. Parkkipaikalla katsahdin auton peiliin todeten, että hiiohoi - panda horisontissa, kaikki meikit nätisti poskilla. Ajatella kuitenkin, että maaliskuu on jo puolessa välissä menossa! Minulla on tällä hetkellä muutama uusi pakkomielle, pakko myöntää. Olen kertonut aiemmin, että olen aina ollut heikkona pallo- ja kukkakuosiin sekä mustaan pitsiin. Ne ovat siis ne vanhat ikiaikaiset pakkomielteeni. Tällä hetkellä minulla on kolme uutukaista päähänpinttymää, joihin katseeni yhä useammin osuu vaatteita ihastellessani. Olen huomannut useasti päätyväni ihailemaan kukonaskelkuvioisia vaatekappaleita. Joskus en ollenkaan pitänyt koko kuosista, mutta nyt olen aivan myyty sille. Kukonaskelkuvio on todella klassinen. Minun tyylini on moniulotteinen, enkä oikein osaa sitä kuvailla tai kategorisoida - ja miksi sille o...

Esitellessäni teille kaksi upeaa  neuletakkia  viime kuun puolella, tein samalla kirpparireissulla myös kaksi paitalöytöä. Toinen pusero oli minulle vanha tuttavuus Punaisen ristin Kontilta siellä viimeksi asioidessani. Ostin tuolloin Kontista kaksi mekkoa ja Joutselan paitaa sovitin, mutta vein sen vielä harkinnan jälkeen takaisin paikalleen. Joutselan musta paita Kontissa oli täsmälleen samanlainen, saman kokoinen kuin lempparikirppikseltä löytämäni. Vain hinta oli eri, seitsemän euroa vähemmän. Joutselan mustan puseron juju on sen röyhelömäinen kaulus. Paita on minulle reilua kokoa, mutta juuri semmoinen ihana väljä malli, jonka helman voi laittaa hameen tai housujen alle.  Joutsela Muoti Oy on 1950-luvulla Riihimäellä aloittanut vaateyritys ja toiminut käsittääkseni 90-luvulle saakka. Jos oikein muistelen, Kirpparikvartetistakin tuttu muusikko Teijo Joutsela osti Joutselan jo 50-luvulla ja hänen poikansa myöhemmin johti yritystä. Veikkaisin tätä minun paitayk...

Kerroin teille aiemmin kasvaneeni enimmäkseen poikien keskellä. Pienestä tytöstä saakka minua aina harmitti aivan hirveästi, jos en pystynyt johonkin poikien tekemään juttuun. Halusin aina tehdä saman, näyttää pystyväni ja ainakin yritttää. Tämä ehkä siksikin, että pojat olivat isompia ja minulla oli kova tahtotila päästä mukaan leikkeihin ja kuulua porukkaan.  Käytännön esimerkki, pojat pissivät jonkun korkean esteen yli ja minua ärsytti, etten itse pystynyt samaan - silti yritin. Hahah, voitte vaan kuvitella sitä touhua. Halusin kokeilla ajaa mopoa ja traktoria, halusin uskaltaa tehdä hulluja temppuja perässä, hyppiä järveen veneestä ja uida yhtä pitkiä matkoja. Olin myöskin oppinut, etten koskaan anna itseäni kiusata ja pidän puoleni. Minulla oli paljon poikapuolisia kavereita, koska viihdyin heidän seurassaan hyvin. Se oli luontaista minulle.  Muistan koulussa, kun eräs poika leikillään kiusasi minua ja antoi lumipesun. Voin kertoa, että sen jälkeen painittiin lum...