perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kukkia, suklaata, Marimekkoa, Lumoavaa, ja vahvoja naisia

Kerroin teille aiemmin kasvaneeni enimmäkseen poikien keskellä. Pienestä tytöstä saakka minua aina harmitti aivan hirveästi, jos en pystynyt johonkin poikien tekemään juttuun. Halusin aina tehdä saman, näyttää pystyväni ja ainakin yritttää. Tämä ehkä siksikin, että pojat olivat isompia ja minulla oli kova tahtotila päästä mukaan leikkeihin ja kuulua porukkaan. 

Käytännön esimerkki, pojat pissivät jonkun korkean esteen yli ja minua ärsytti, etten itse pystynyt samaan - silti yritin. Hahah, voitte vaan kuvitella sitä touhua. Halusin kokeilla ajaa mopoa ja traktoria, halusin uskaltaa tehdä hulluja temppuja perässä, hyppiä järveen veneestä ja uida yhtä pitkiä matkoja. Olin myöskin oppinut, etten koskaan anna itseäni kiusata ja pidän puoleni. Minulla oli paljon poikapuolisia kavereita, koska viihdyin heidän seurassaan hyvin. Se oli luontaista minulle. 

Muistan koulussa, kun eräs poika leikillään kiusasi minua ja antoi lumipesun. Voin kertoa, että sen jälkeen painittiin lumihangessa ja se poika sai aivan yhtälailla takaisin. Eräs vuotta vanhempi poika taas yritti kiusata minua ja sanavalmiuteni oli sen verran reipasta, että poika alkoi nauramaan. Sitten hän sanoi, että sinä oletkin aika kiva tyyppi. sen jälkeen oltiin kavereita ja kuljettiin samaa matkaa yhdessä. 

Minulla on kolme tytärtä. Heille olen opettanut, ettei ketään koskaan saa kiusata. Ei koskaan. Heikompia tulee aina auttaa ja puolustaa. Olen sanonut heille, ettei elämässä ole tyttöjen ja poikien juttuja vaan jokaisen on löydettävä omat vahvuudet ja heikkoudet sekä kiinnostuksen kohteet. Toisten ominaisuuksia ja erilaisuutta tulee kunnioittaa. 

Vahvuus ja herkkyys ihmisessä samanaikaisesti on minusta hieno asia. Näin naistenpäivänä kuulutan vapauden, tasa-arvon ja rakkauden perään, kuten Minna Canthkin aikanaan teki. Alla viime aikoina käsissäni pyörineitä naiskuvia eri teoksissa. Osa saattaa olla tuttuja kuvia, jos seuraat blogin Instagram-tiliä. 




Ensimmäisenä kirjastosta lainassa oleva kirja, jota olen lasteni kanssa lukenut. Todellisten prinsessojen kirjan on kirjoittaneet Satu ja Johannes Erra ja kaunis kuvitus on Ilona Partasen käsialaa. 







Seuraavaksi kuvia loman alussa Hotellissa lukemaani Victor Barsokevitschista kertovasta kirjasta. Hän oli aikansa valokuvauksen uranuurtaja ja hänen ja vaimonsa työn merkitys huomattiin vähän jälkikäteen. Kuvat ovat Victorin ottamia 1800-1900-luvuilla, kaikki upeita.







Sitten yksi all time favourite eli ikisuosikkien ikisuosikki - Pikku naisia. Olen katsonut elokuvat ja sarjat ja lukenut kirjat, tämä suloinen satukirjaversio löytyy lasten kirjahyllystä. Pikku naisia kertoo neljän sisaruksen elämästä 1860-luvun Yhdysvalloissa. Minusta tässäkin kuvattu naiseutta erityisen hienosti, kuinka erilaisia me voimme olla ja kaikki ihania omalla tavallamme. 














Mitä sitten kuului minun naistenpäivääni? Se alkoi lumitöillä. Tämän jälkeen minua muistettiin kukilla ja tummalla suklaalla. Päivän olen viettänyt ykkösnaisieni kanssa eli tyttärieni. Minulla oli päälläni tänään ainoa mekkoni Marimekolta. Olen ostanut kyseisen mekon useampi vuosi sitten, kun olin viettämässä kesäpäivää Kiteellä. Ihastuin mekkoon sen roikkuessa rekissä, mutta aluksi harmistuin huomatessani, ettei omaa kokoani ole jäljellä. Oli vain isoja ja pieniä kokoja. Tämä mekkoyksilö on kooltaan xs. Tuijotin mekkoa aikani ja pohdin vakavana, että se näyttää melkein minun kooltani - mutta hei xs, eeeehei.. Epätoivoissani marssin mekon kanssa sovituskoppiin ja sehän olikin juuri sopiva! Pitäisi oppia olemaan tuijottamatta kokolappuja liikaa. 

Mekon upea vyötärön kohdan väritys imartelee todella saaden näyttämään kohdan olevan kapeampi kuin onkaan. Väritys mekossa on kontrasteineen häikäisevä ja mekossa on taskut, aivan mahtavaa! Mekon kanssa minulla oli tänään aiemminkkin mainitsemani Lumoavan korut, tällä kertaa myös korvissa.

Lopuksi oli pakko laittaa näin loppukevennykseksi kuva vielä perheemme yhdestä naisesta, eli koirastamme. Ilme kertoo, mitä mieltä koira oli aamun tuiskusta. Mutta - kyllä se kevät sieltä vielä taas tulee!


Vahvoista ja upeista naisista puheen ollen, mikäli et ole katsonut Coco before Chanel elokuvaa pääroolissaan Audrey Tautou - suosittelen erittäin lämpimästi. Gabrielle Bonheur "Coco" Chanelin tarina on uskomaton. Elokuva on kauniisti ja uskottavasti toteutettu kertoen Cocon vaiheista muotimaailman huipulle. Hän syntyi köyhiin olosuhteisiin, menetti äitinsä ja lopulta isänsäkin, kun tämä jätti hänet lastenkotiin. Kannattaa katsoa, ja ihastua!



Hyvää naistenpäivää!

-Tiina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti