sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Swedish design mekko - anna toisen pukea sinut ja ylläty!

Hyvin usein sitä tuudittautuu siihen tunteeseen, että tietää mikä itselle sopii ja mikä on omaa tyyliä. Tyylissään voi putkikatseistua, kangistua kaavoihin ja pysyttäytyä ainoastaan mukavuusalueellaan. Vierailin vuoden alussa paikallisessa Retro retongissa, yhden naisen vintagehaaveessa. Tutustuin paikan facebooksivuihin ja löysin sieltä söpön mekon, jonka varasin.

Paikan päälle mentyäni ihana ihminen otti minut kodissaan vastaan ja sain hänen kanssaan penkoa kaikki myynnissä olevat vintageaarteet. Käsivarrelleni kertyi melkoinen pino erilaisia vaatteita. Katsoessani punaista Swedish designin mekkoa räikeällä kuviolla ajattelin heti, että "liian räikeä" ja "liian pieni" - ei minun tyyliä, ohi. Retro retongin myyjä katsoi ohitustani ja sanoi, että etkö kokeilisi. Hän sanoi, että kyllä se minulle mahtuu ja ehkäpä yllätyn, sitä paitsi kokeilemallahan se selviäisi. Otin mekon suostuttelun tuloksena sovitettavien pinkkaan.

Oli tosi kivaa vain sovitella ja ihailla ihania vaatteita, yhdessä myyjän kanssa sitten aina summattiin ajatukset päälläni olevasta vaatteesta. Sitten tuli räikeän punaisen mekon vuoro. Suuni loksahti varmaan vähän aukikin, kun huomasin mekon istuvan päälleni kuin hansikkaan ja sopivan itselleni todella hyvin. En olisi uskonut, että mekko olikin ihan minun juttuni!

Pitäisi tehdä useammin niin, että antaa jonkun toisen valita sovitettavat vaatteet. Kangistuneita ajatuksiani ovat muokanneet minun kohdallani myös "anna lapsesi pukea sinut"-päivä, joka meidän perheessämme on ihan hitti. Muutoinkin ihailen lasten ajattelua, kun sitä ei kahlitse vielä mitkään opetellut rajoitteet ja raamit. Kaikki on mahdollista, voit yhdistellä mitä vain - miksipä ei. Olen ennenkin tehnyt niin, että ystäväni ovat saaneet valita vaatteita, mitä sovitan. Siinä saattaa todellakin yllättyä ja toisaalta taas avartaa vaatekaappiaan. Joskus itsekin kyllä teen niin (jos on aikaa), että kirpparilla kerään vaatteita, joita en omasta mielestäni käyttäisi ja sovitan niitä. Näin saattaa syntyä tosi yllättäviä löytöjä ja asukombinaatioita. Sitähän sen pukeutumisen pitäisi olla (ainakin minun mielestäni!), ei niin vakavaa ja siihen saa sisältyä ilottelua ja hauskanpitoa!

Haastankin siis teidätkin kokeilemaan, anna jonkun toisen pukea sinut ja ylläty! Ota kaveri mukaan vaateostoksille ja valitkaa vaateparret toisillenne. Kirpparilla tämä on vielä hauskempaa, koska tarjolla voi olla mitä vaan!

Mekkokaappi- blogia kirjoittava Kaisu kysyi viimeisimmässä kirjoituksessaan, että mitä ostat kirpparilta, mistä ja millä periaatteilla ja arvoilla. Niin kuin tiedätte, olen kirppareiden suurrakastaja. Olen ollut sitä aina. Olen seikkailija, löytöretkeilijä. Minusta kirppareissa parasta on se, että sieltä voi löytää mitä vain! Muistan saaneeni tämän saman fiiliksen jo lapsena. Olipa kyseessä jonkun vanha ullakko tai oman kylän (tai naapurikylän) kirppis. Vastaan voi tulla mitä vain kiinnostavaa. Minulle kirppis on paikka, jossa unohdan kaiken muun. Vaikka en koskaan ostaisi mitään, minusta on vain hauskaa tehdä tutkimusmatkaa.

Mitä ostan kirppareilta? Yritän ostaa miltei kaikkea tarvitsemaani käytettynä. Kun tarvitsen jotain, olipa se käyttöesine tai vaate, minulle tai perheelleni, yleensä katselen ensin aina kierrätetyt vaihtoehdot. Mistä ostan - oman ja lähikaupungin kirppareilta ja nettikirppareilta sekä käytettyä myyvien yritysten verkkokaupoista. 

Joskus saan kirppareilla ähkytunteen. Menen kirppareille ja katson tavaravuoria eli ahtaaseen tupattuja myyntihyllyjä ja minulle tulee paha olo. Minua ahdistaa se kuinka paljon ihmisillä onkaan tavaraa, millaisessa tavarapaljoudessa elämme. Tämä tunne iskee toisinaan. Se on ihan hyvä muistutus myös siitä, että miksi toisaalta käytettyä ostan. Kaikki on melkeinpä saatavilla käytettynä. Ostan sellaisia vaatteita, joita tarvitsen. Yleensä lähden etsimään jotain asiaa ja samalla saatan löytää muutakin kivaa. Minulla ei ole hintarajoja, mutta on olemassa se oma tuntuma, mikä on sopivasti mistäkin. Saatan ostaa kirppareilta vähän rikkinäisiä tai korjattavia, muokattaviakin juttuja. Perusompelutaidot minulla on, mutta lähinnä tässä asiassa rajoitteina ovat aika, tila ja laitteet. 

Olen itsekin kierrättäjä, jälleenmyyn edullisella hinnalla turhat vaatteet pois tai sitten lahjoitan keräykseen, rimpulat ja loppuunkäytetyt toimitan niille tarkoitettuun paikkaan. Minua harmittaa aivan mielettömästi se, että aikanaan mummoni teki minulle maton omista vanhoista vaatteistani, jotka olivat jääneet ylimääräisiksi ja tuosta matosta jouduin luopumaan koirani edesottamusten vuoksi. Siinäkin mahtava tapa kierrättää tarpeettomaksi ja jo käyttökelvottomiksikin menneitä vaatteita. Joensuussa muistaakseni on mahdollisuus käydä Taitokorttelissa (mikä on muuten ihana paikka!) tekemässä kangaspuilla käsitöitä. Siinä on kuitenkin sen verran tilaa vievä laitos, ettei niitä enää ihan joka kodista ymmärrettävästi löydy. Tuollainen mahdollisuus, että voi käydä "vuokrapaikalla" kutomassa neuvonnan kera, on ideana mahtava. 




Oli tarkoitus kuvata tätä mekkoa ulkona, mutta tuli sitten sinä päivänä räntää ihan reilusti. Minulla oli suojana mukana tuo lasten prinsessasateenvarjo. Ei ollut tarkoituksena ottaa mukaan kuviin, mutta onhan tuo nyt aika söpö! Punaista ja pinkkiä, eipä itse asiassa edes paha.










Ette välttämättä uskoisi, mutta minä olen se tyyppi, jonka lempiväri on musta ja jonka vaatekaappi on aikanaan ollut ainoastaan tuota lempiväriä sisältävä. Olen oppinut vähitellen rakastamaan värejä, löytämään ne omat sävyt ja jos minun vaatekaappiani tällä hetkellä katsoo, se on yhtä värien ilotulitusta. Silti edelleen, kun hankin jotain perusvaatetta, palaan aina turvaväriini mustaan. Musta toimii aina ja väreistä olen vähän samoilla linjoilla ihailemani Coco Chanelin kanssa.



Kaisun ajatusta jatkaakseni kysyn, millainen kirpparikäyttäytyjä sinä olet? Tykkäätkö tehdä ostoksia yksin vai teetkö niitä ehdottomasti jonkun kanssa? Antaisitko toisen pukea sinut?

-Tiina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti