Syystunnelmia ja Vuokko-villatakki

Tovi on vierähtänyt poissa blogin ääreltä. Tähän on vaikuttanut moni asia, mutta ehkä eniten omassa elämässä meneillään olleet paljon energiaa vievät asiat. Lisäksi oma koneeni, joilla kirjoitushommia olen tehnyt, meni rikki. Syksy on mennyt todella nopeasti ja kohtahan tässä  käännytään jo talven ja joulun odotteluun. Vaikka blogissa on ollut hiljaista, mikä itseäkin välillä on harmittanut, on ilahduttavaa ollut lukijoiden kyselyt ja palaute. Konkretia kirjoittamisesta on tullut eteeni lukijoiden viesteinä ja sanoina. 

Blogin perustamisesta tulee kohta vuosi täyteen. Aloitin blogin kirjoittamisen sitä varten, että voisin kanavoida kirppis- ja vintageintoilua jonnekin - sekä lisäksi kirjoittaa. Aloitin itseäni varten, ja ehkä toivoin, että kirjoitukseni ilahduttaisi jotakuta toistakin. Sitä on kuitenkin vaikea ajatella, koska en tee tätä työkseni tai somessa tai muualla aktiivisesti "kerää" seuraajia ja lukijoita. Kirjoitan ja julkaisen, lukijat ja seuraajat ovat toivottavasti niitä, joita oikeasti ja aidosti samat aiheet kiinnostavat. En ollut ennen blogia edes instagramissa, enkä olisi ilman blogia edelleenkään. Vuosi sitten oli paljon itsellekin uutta ja monenlaista sulateltavaa kirjoittamisen ja uudenlaisen somemaailman aloittamisen kynnyksellä. 

Kiitos teille kauniista sanoistanne, ihanista ja mieltä lämmittävistä, rohkaisevista viesteistänne! Viestinne ja sananne ovat myös tässä "tauon" aikana muovanneet omaa ajatustani siitä, mihin suuntaan haluan tätä blogia viedä. Kiitos myös teille ihanille samanhenkisille uusille tuttavuuksille, joita olen saanut solmia erityisesti instagramin kautta. Inspiroitte minua ja annatte samanhenkisyyden jakamisen kanssakokemuksen.

Olen viettänyt nyt viikon verran syyslomaa. Ihan vain ollut ja puuhaillut perheen kanssa. Yksi asia, mikä mieltäni painaa on koirani, jolle lopetuspäätös on tehty. Elämme viimeisiä päiviä yhdessä, kaikkinensa koko prosessi on ollut todella raskas. Yksi voimaannuttavista asioista on ollut taas tankotanssiharrastus, josta jo teille lupasin jutun. Se juttu on kuitenkin jäänyt keskeneräiseksi vielä. Odotan ehkä nyt alkeiskurssin päättymistä ja voisin sitten kertoa, mitä jäi käteen - tuntemuksia ja kokemuksia.

Minulla on teille ihania vaatepäivityksiä kyllä varastossa... 

Syksyhän on sitä omaa kulta-aikaani. Vuokko on ollut jo useamman vuoden todella suosittu ja haluttu vaatemerkki. Itselläni on ollut ainoastaan täälläkin nähty Vuokon välikausitakki, joka on täysin villaa. Se maksoi kirpparilta aikanaan vuosia sitten kaksi euroa. En ostanut sitä Vuokon takia, vaan vaatteen mallin ja tyylin takia. Nyt sitten tein toisen Vuokko-hankinnan ja ostin Facebookin vintagekirppisryhmän kautta Vuokon suklaanruskean todella hyvässä kunnossa olevan villatakin. Näissä kuvissa tänään näette tuon takin. Tästä villatakista maksoin jo huomattavasti enemmän kuin kaksi euroa, mutta edelleenkin melko vähän näin laadukkaasta ja 100% villaisesta vaatteesta.

Kuvissa Vuokon villatakin kanssa on syksyn lehtien kanssa kilpaa leiskuva VintagEija´silta tilattu hame. Tuo hame on oikeastaan kaikista hameista ehdoton suosikkini. Rakastan sitä! Se on niin kaunis. Se on uustuotantoa vintagekankaasta. Villatakin alla oleva toppi on kirpparilöytö, samoin kengät. Noita kenkiä olen käyttänyt tänä syksynä kaikista eniten. Ne ovat myös hankittu tänä syksynä. Vintagebaskeri on myös kirpparilöytö ja tykkään kovin tästä ajasta, kun niitä voi käyttää!

 

Vuokon neuletakki on todella kauniin mallinen. Se on lyhyt ja alaspäin levenevä, vähän tuollainen liehuhelmainen. Rento, lämmin ja kaunis. Väri on yksi lempiväreistäni. kuvassa ehkä kaikki lempivärini näkyvätkin; musta, vihreä, ruskea, oranssi, keltainen... Jep, syksyn värit. Nimenomaan tuollaiset murretut ja maanläheiset sävyt. Kirkas punainen on vielä sitten noiden lisäksi yksi suosikkejani.

 

Maisemakuvat ovat kotitieltäni ja Kiteeltä. Tämä syksyn väriloisto on vaan itselleni henkeäsalpaava! Kauneus aivan lumoaa ja häkellyttää. Kunpa lunta ei tulisi vielä pitkään aikaan, en haluaisi millään luopua vuodenaikojen lempilapsestani! 

Kotona on hässäkkää tavaroiden kanssa, uutta tulee ja vanhaa lähtee. Tympeää hommaa, tuo ihan mieleen muuton. Kuitenkin se on kiva tunne, kun uuttaa toimivampaa saa vanhan tilalle. Ajattelin sen verran kunnostautua neulomaan, että kokeilen tätä Nelliinan yksinkertaista pantaohjetta. Sopivan nopea tällaiselle kärsimättömälle, ja lisäksi olisi tarvetta tuollaiselle pannalle.

Kiitos teille, ja anteeksi hiljaisuus. Toivottavasti kaikki entiset lukijat vielä jaksavat löytää takaisin. 

Mitä parhainta lokakuun jatkoa!

-Tiina