Joulutunnelmissa

Blogini syntymäpäivä lähestyy ja se täyttää pian vuoden! Liki vuosi sitten aloin pitkän empimisen jälkeen kirjoittaa ja kaiken alkaessa oltiin jouluisissa tunnelmissa, kuten aletaan olla taas  nyt. Aloin kirjoittamaan, koska halusin kanavoida vintage- ja kirppisharrastukseni jonnekin, mistä sen tavoittaisi muut saman henkiset ihmiset. Toisekseen halusin päästä kirjoittamaan ja ilmaisemaan itseäni tekstin muodossa. 

Tänään kävin pikaisesti työpäivän aikana paikasta A paikkaan B siirtyessäni, lounastauollani, kurkkaamassa Joensuun Sokoksen alakerran. Eurokangas on siirtynyt nyt myös tuohon tilaan, mutta sen tarjontaa ehdin vain ihastella ikkunan takaa. Kangaskauppaan täytyy mennä ajan kanssa. Sokoksen alakerrasta bongasin kaikenlaisia ihania joulujuttuja. 

Olin aikeissa ostaa lapsia varten kankaisen kalenteripohjan, jossa on 24 taskua. Sitten löysin ihastuttavia peltisiä suklaa- ja karkkirasioita katsellessani rasian, joka oli postilaatikon muotoinen. Siinä on myös se viiri, jonka voi nostaa merkiksi saapuneesta postista. Sitten sainkin idean... Nyt  tänä jouluna minäkin teen sen tonttuoven ja tuo postilaatikko tulee sen viereen. Tonttu jättää sitten postilaatikkoonsa lapsille jokaisen päivän "luukun". Laitan sinne tehtäviä, loruja ja jotain pieniä kivoja juttuja.

Aamusilmillä... Olen todella tykästynyt tähän kirpparilta löytämääni huiviin.

Tuleva tontun postilaatikko

Kurkistus Eurokankaan ikkunasta - kauniit mallit näytteillä

Peltisen postilaatikon lisäksi ostin yllä näkyvän joulukoristeen. Siinä on myös valot. Minusta tuo oli niin kaunis (lapset olivat kotona samaa mieltä...) ja se jäikin jo ruokapöydälle koristamaan, ja saa koristaa siinä tästä lähtien joka joulu. Alla vähän lisää kuvia noista ihanista peltirasioista. Jos olisi kotona tilaa laittaa tavaroita esille, meillä varmaan olisi enemmän peltipurkkeja. Minusta niissä on vain jotain vastustamatonta.

Tänään minulla oli töissä kesällä Viinijärven kirppikseltä ostamani vintagepusero ja rintaa koristi kesälomareissun aikana kirppistelty sulka-rintaneula. Sen ostin Kajaanista. Housut ovat myös

kirpparilöytö. En tiedä tuon paidan alkuperästä mitään, on laputon yksilö. Tykkään mallista ja tuosta kankaan pinnasta. Väri ei ole oikein sininen eikä violetti, jotain siltä väliltä.

Rintaneulan ostin vanhassa rasiassa, jossa oli kaksi rintakorua. Toinen rintakoruista oli musta, puinen, hieman Aarikka-tyylinen. Tämä sulka on todella kevyt ja sen yksityiskohdat on tehty niin, että kauempaa voisi kuvitella siinä olevan pieniä timantteja kiinnitettynä. Kaikessa herkkyydessään kaunis koru.

 

On jotenkin vaikeaa kuvitella, että pian on jo taas joulukuu ja vuosi lähenee loppuaan. Siirrymme pian uudelle vuosikymmenelle. Kevään jälkeen kotonamme on enää yksi päiväkoti-ikäinen. Tällä hetkellä toivoisin, että sataisi vähän lunta ja menisi hieman pakkasen puolelle. On todella pimeää ja märkää, lasten kanssa ei huvita ihan hirveästi lähteä iltaisin enää omalle pihalle ulkoilemaan. Kun lunta vielä oli, ehdimme jo monta kertaa laskea pihassa mäkeä.

Olen jouluihminen, rakastan joulun aikaa. En ole kuitenkaan sellainen joulufiilistelijä, että sormet syyhyää jo syyskuussa - ellei aiemminkin, tai koko vuoden ympäri. Minusta joulun aika kuuluu joulukuuhun ja juuri siinä se taika jotenkin on, että kaikki tapahtuu tiettyyn aikaan ja se tunnelma on vain sen tietyn ajan vuodesta.

Jouluvalmisteluista puheen ollen ostin punaiset verhot ja ompelin ne oikeisiin mittoihin, mutta... Laitettuamme ne paikoilleen tajusimme, että niistä näkyy aivan selvästi läpi - ulkopuolelta sisälle. Turhauttavaa, eikun uudet verhot etsintään ja taas lyhennys- ja ripustushommiin.

Huomenna lapset lähtevät mukaani töihin (lapsi mukaan töihin- päivä) ja jo tänä iltana he valitsivat vaatteeni (anna lapsesi pukea sinut- päivä). Näistä lisää sitten tuonnempana. 

Iloa pimeän marraskuun keskelle ja mukavaa viikonloppua!

-Tiina