Tankotanssin aloittaminen - fiilikset alkeiskurssin jälkeen

On vierähtänyt jo useampi vuosi siitä, että olisin aloittanut uuden harrastuksen. Harrastuksen, joka on täysin omani ja sen harrastaminen tapahtuisi kodin ulkopuolella. Lapsiperhearjessa tehdään paljon yhdessä lasten kanssa ja käytetään lapsia harrastuksissa. Meillä oman haasteensa on luonut puolison vuorotyö, säännöllistä aikaa irrottautua on melko mahdoton löytää.

Tänä syksynä katselin eri lajeja ja niiden harjoitusaikoja ja meinasin taas todeta, että kun ei onnistu - niin ei. Meillä ei ole valitettavasti myöskään sitä sellaista verkostoa lähellä, että lapsia voisi aina kutsua jonkun hoitamaan tai lapset voisi jonnekin viedä hoidettavaksi. 

Kun olin jo ajatellut, että jatketaan entiseen malliin ja harrastelen aina sitä, mitä milloinkin pystyy ja ehtii, näin facebookissa Joensuun Foreverin mainostavan tankotanssin alkeiskurssia. Ilmoituksessa sanottiin, että vielä mahtuisi ja ehtisi tankotanssin alkeisiin mukaan. Ryhmä kokoontuisi varttia vaille yhdeksän. Aika on juuri ja juuri sellainen, mihin voisin puolisonkin työn puolesta aina ehtiä. Soitin ja ilmoittauduin kurssille.

Vasta ilmoittauduttuani tajusin oikeasti mihin olin ilmoittautunut. Alkoi hirvittämään. Miten minä pärjään; en ole pitkään aikaan harrastanut mitään ja olen notkea kuin rautakanki tällä hetkellä. Telinevoimistelusta tai voimistelusta ei ole lämpimiä muistoja ja tankotanssistakin on ristiriitainen mielikuva.

Menin youtubeen ja etsin alkeisvideoita. Sitten alkoi hirvittämään vielä enemmän. Kysyin jo ilmoittautuessani, että millaiset varusteet tarvitsen mukaani. Minua ohjeistettiin ottamaan lyhytlahkeiset housut (reidet paljaat), hihattoman ja pitkähihaisen paidan, pyyhkeen ja vesipullon mukaani. Edellisenä päivänä tuli vielä muistutustekstari varusteista ja kulkukortin hakemisesta, koska ryhmän ajankohta on  niin myöhäinen.

Ekalle kerralle mennessä jännitin todella paljon. Minulle oli ensinnäkin iso kynnys olla minishortseissa julkisella paikalla. Paljas on minulle todellakin epämukavuusaluetta. Se oli varmaam ensimmäinen kerta sellaisissa yhtään missään. Muiden ryhmäläisten ilmestyessä ympärilleni kaikkia näytti yhtälailla enemmän ja vähemmän jännittävän. Kukaan ei puhunut mitään.

Tunti koostuu alkulämmittelystä, joka yhdistelee vähän lihaskuntoa ja venyttelyä. Olkapäitä ja käsiä pyöritellään, tehdään venyttäviä liikkeitä (käden kurotuksia  yms) ja punnerruksia. Tämän jälkeen mennään suoraan asiaan. Ohjaaja näytti erilaisia spinnejä ja niitä harjoiteltiin perässä. Usein meni niin, että jokainen vuorollaan kysyi 5-10 kertaa, että voitko näyttää uudelleen, hahhah. Ja kysyä kannattaakin! Spinnien jälkeen harjoiteltiin pitoja. Spinnit siis tarkoittavat pyörähtäviä liikkeitä tangolla ja pidot staattisia pitoja tangolla.

Tunnin lopuksi kertailtiin kaikkia liikkeitä ja lopuksi ruuvailtiin ja pyöriteltiin yhdessä tangot pois. Täytyy sanoa, että alkukankeus oli kadonnut ja ryhmähenki oli huippu jo ekan tunnin jälkeen. Ryhmähenki on varmasti iso tekijä noilla tunneilla. Toisten tsemppaus ja yhdessä nauraminen, haasteiden myötäeläminen. Ohjaaja oli myös erittäin hyvä ja luo tätä ilmapiiriä ryhmään.

  

 

 


Tankotanssitunneilla yllätyin, että minulla oli niinkin hyvä lihaskunto. Se oli selvästi vahvuuteni liikkeitä opetellessa. Heikkouteni on liikkuvuus, sitä treenaan nyt enemmän tuntien ulkopuolella. Minulla on matala verenpaine, mutta yllättävän hyvin olen handlannut tangolla kieppumisen. Teen liikkeitä molempiin suuntiin vuorotellen, se helpottaa, ettei pää mene niin pyörälle.

Aluksi mustelmia tuli paljon ja osa liikkeistä sattuu ensimmäisillä kerroilla. Ihan ensimmäisen kerran jälkeen minulla oli kipeänä lihaksia todella omituisista paikoissa. Kipua siis täytyy ehkä vähän sietää, samoin sitä, että kaikki liikkeet ei todellakaan onnistu heti - tai ei oikeastaan mikään. Jos siis puhumme perusaloittelijasta, minun kaltaisestani, jolla ei ole voimistelu tai muuta vastaavaa taustaa.

Mielenkiintoista on ollut huomata, että kroppa työstää liikkeitä, vaikka niitä ei harjoittelisi treenikertojen välillä. Edellisellä kerralla tehty liike, jota ei ole osannut yhtään, sujuukin jo seuraavalla kerralla. Tankotanssia on hiukka vaikea treenailla, kun kotoa ei tuota tankoa löydy. Itse olen väliajoilla treenannut liikkuvuutta ja käynyt läpi liikkeitä mieleikuvatasolla.



Ensimmäisellä kerralla ohjaajamme sanoi, että uskokaa tai älkää, alkeiskurssin lopulla teette inverttiliikkeitä - eli menemme tangolla pää alaspäin. Kaikki otti kommentin vastaan naureskellen, että niin varmaan. Olin yksi heistä. En todellakaan uskonut siihen pystyväni. Yllä olevassa kuvassa kuitenkin olen menossa inverttiin perhoseen, eikä se niin vaikeaa enää olekaan. 

Alussa voimaa käyttää aivan liikaa, koska tekniikkaa vasta harjoittelee. Liikkeet vaatii toistoja toistojen perään, että tekniikka hioutuu ja pystyt tekemään sitä puristamatta ja niin, että se näyttäisi vaivattomalta. Katson tankotanssijoita aivan uusin silmin. Laji on vaativa ja haastava, olen tykännyt todella paljon, mistä kertoo myös se, että alkeiden jälkeen olen päätynyt jatkamaan lajin parissa. Haasteet ja itsensä ylittäminen, onnistumisen tunne, se on ollut mahtavaa. Helppoa ei ole ollut ja toisilla kerroilla sujuu paremmin kuin toisilla, mutta täytyy olla kärsivällisyyttä ja malttia yrittää koko ajan uudelleen.




Ilta-aikaan treenaaminen on ollut outoa. Lähden tankotanssille lasten nukkumaanmenoajan jälkeen ja se on omituista, vaatinut totuttelua. En enää myös koe niin suurta epämukavuutta minishortseissa. Oikeastaan en salissa ajattele asiaa ollenkaan. Vapaa-ajalla en kuitenkaan edelleenkään paljastele. Nyt uusimmissa liikkeissä on itse asiassa tullut mukaan myös kylkipito, joten vaatteet vaan vähenee ja kohta on totuteltava ajatuksiin treenata yhtä peittävissä vaatteissa kuin alusvaatteet. Miksi tankotanssijoilla siis näkee vähäisiä vaatteita johtuu siitä, että lajissa tarvitsee ihoa tangolla pysymiseen. Yksin käsi- tai jalkavoimien varassa roikkuminen käy aika raskaaksi. 

Forveverin ryhmässä on ollut harrastaminen todella miellyttävää. Massatunnit eivät varmaan ole tämän lajin parissa hyvä juttu, ainakaan aloittaessa. Tarvitset kivun sietokykyä, kärsivällisyyttä ja käsilihakset sekä liikkuvuus ovat eduksi. Ne kyllä kehittyvät nopeasti harrastaessa. Oma tavoitteeni liikkuvuudessa on spagaatti tämän vuoden loppuun mennessä. Vielä näyttää vähän heikolta, mutta pikku hiljaa... getting there. 

Ehkä kannustaisin ylipäätään menemään harrastuksissa kokeilemaan aivan uusia juttuja, menemään epämukavuusalueille. Näin tapahtuu oppimista, itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Ehkä keväällä voisin laittaa videon tänne, että millainen on ollut kehitys vuodessa, kun aloitetaan nollasta.
Mukavaa sunnuntaita, vaikka harmaissa säissä sitä taidetaankin viettää!

-Tiina

Kommentit

  1. En muista ennen kuulleenikaan tästä lajista. Mutta on varmaan huikean näköistä! Itse en ole tykännnyt urheilusta, joten oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi tällaisen lajin aloittamisesta.
    Ja mitä lapsiperhearkeen tulee, meillä oli aikanaan sama tilanne, ettei ollut ketään sellaisia tuttuja lähellä, joita olisi voinut pyytää lapsia hoitamaan. Mukavaa viikkoa sinulle:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! :) Olen suhtautunut lajiin varauksella, ja aivan turhaan! Koulun liikunta ei koskaan innostanut minua aikanaan, monestakin syystä. Olen löytänyt liikunnan ilon itse muuta kautta ja useat lajit uudelleen (kuten hiihto) aikuisena. Omia käsityksiään itsestään ja lajeista kannattaa aina välillä arvioida uudelleen, saattaa yllättyä! :)
    Tämä puolison vuorotyö+lapsiperhearki on oma kuvionsa, lähemmäs muuttanut äiti on nyt ollut avuksi.
    Kiitos samoin, ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjokangas Oy:n upea mekko

Kaisu Heikkilä Oy

Kukkakuvioinen hame ja peltirasia - sekä pohdintoja