Anna lapsesi pukea sinut ja ota heidät mukaasi töihin

Meille on muodostunut jo suosituksi perinteeksi se, että osallistumme lasten kanssa Anna lapsesi pukea sinut- ja Lapsi mukaan töihin- päivään. Tänä vuonna tapahtumat sattuivat samalle päivälle, eli viime perjantaille. Ne olivat hyvä huipennus lapsen oikeuksien teemaviikolle, vaikkakin meillä on vielä viikonloppunakin riittänyt lapsille mieluista menoa ja meininkiä.

Viime vuonna parasta lapsista töissäni oli se, että he saivat istua pulpetissa ja piirtää taululle. Toki ikimuistoista oli myös oppilaiden kanssa pelaaminen ja lukeminen, sekä karkin syöminen - tietenkin! Kokemus oli erittäin mieluisa ja mieleenpainuva sekä lapsilleni että oppilailleni, jotka olivat hehkuttaneet sitä kokemansa jälkeen muille opettajille. 

Olen itse pienenä tyttönä, ja isompanakin, ollut mukana vanhempieni töissä ja työpaikoilla jo paljon ennen tällaisia teemapäiviä - ja olihan se mielenkiintoista! Olen istunut isäni kyydissä yöllä (lapsen näkökulmasta) käyden jätevesipuhdistamolla kuorman viennin yhteydessä. Olen istunut traktorissa, tehnyt maataloustöitä ja istunut luokan perällä äitini pitämillä oppitunneilla. Vanhempieni töissä olen tutustunut heidän työkavereihinsa ja nähnyt monenlaisia muitakin työnkuvia kuin vain omien vanhempieni. Kaikista tärkeintä omasta lapsen näkökulmasta niissä on ollut vanhempien huomio, kohtaamiset ja uusien asioiden kokeileminen ja oppiminen. On tuntenut itsensä taitavaksi ja erityiseksi. 

Tänä vuonna työpaikkani oli eri kuin viime vuonna ja lapset pääsivät aivan erilaiseen ympäristöön tutustumaan. Lapset saivat kokeilla ja testata erilaisia opetusvälineitä ja tehtäviä. He saivat käydä syömässä kanssani ja opiskelijat ohjasivat heille muun muassa tietokoneella piirtämistä piirtotaulun avulla sekä akvarellien maalaamista, saatiin opastusta myös valotekniikasta tietokoneella suunniteltuna ja trukkityöskentelystä. Pienemmät pääsivät ensimmäistä kertaa kokemaan myös rummuilla soittamista. Lapset pääsevät näkemään millaisessa työympäristössä teen töitä, kenen kanssa ja vähän ehkä myös sitä, että mitä työni on. Lisäksi he saivat kokea työni rytmin; aikaisen herätyksen ja töihin ajamisen. 


Lasten saadessa valita aikuisten vaatteet, lopputulos saattaa olla hullunkurinen ja koominen. Meillä asuvalinta ei ole mennyt koskaan vielä siihen suuntaan. Lapset ovat aina valinneet mekon. Jos jotain minulle tavanomaisesta pukeutumisesta poikkeavaa voisi mainita, niin lapset valitsevat usein hienompaa tai prinsessamaisempaa kuin itse valitsisin. Lapset suosivat hempeämpiä värejä ja erilaisempia väri- ja kuosiyhdistelmiä kuin minä.

Tänä vuonna päälleni valikoitui tämä 1960-luvun upea sininen kimalteleva mekko. En käyttäisi itse tätä arkena välttämättä töissä, tämä on vähän erityisempiä tilanteita varten. Mekko on kuitenkin yksi omistakin suosikeistani. Tämän hankkimiseen liittyy sikäli vähän hauska tarina. Tarkoituksenani oli ostaa itse asiassa juurikin arkisempi töissä käytettävä pitkähihainen vintagemekko Facebookin vintagekirppisryhmästä. Kuvien perusteella luulin tämän olevan kivan mallinen, sininen, ihan perus mekko. Avatessani perille saapunutta pakettia koin melkoisen yllätyksen, kun lähetyksestä paljastuikin kimalteleva sininen upeus! Tuijotin sitä suu auki ihastuksesta jonkin tovin. Mekko on mielettömän hieno - kaikkea muuta kuitenkin kuin arkinen.





Meillä oli perjantaina kyllä todella kiva päivä yhdessä. Tällä kertaa töissä oli  myös muutamalla työkaverillanikin pieniä apureita mukana, joten omat lapseni saivat uusia ystäviäkin. Työpäivä on kaikkinensa ilmeisesti touhua ja jännitystä täynnä, koska kaikki kolme tyttöäni (vanhinkin) nukkuivat koko kotimatkan autossa.

Yhteisen työpäivän jälkeen kävimme perjantaina vielä yhdessä iltakirppiksellä, mitä todella harvoin arkena teemme. Johtoajatuksenani oli löytää lapsille varatalvihaalarit. Haalareita ei löytynyt, valitettavasti. Etsintä jatkuu. Pari löytöä tein itselleni. Olen kauan metsästänyt tietyn tyylisiä kenkiä ja perjantaina minua sitten lykästi sen asian suhteen. Löysin mustat perinteikkään Aaltosen valmistamat kengät, joiden soljessa on toiminnan alkamisvuosi 1889. En osaa sanoa, miltä ajalta kengät ovat, mutta ne ovat tukevat jalassa ja todella kauniit. Loistavat alkusyksylle ja loppukeväälle. Kengät maksoivat kuusi euroa.




Yllä näkyvää vaaleansinistä kukikasta mekkoa ihailin kovasti, se oli ruotsalaista vintagea. Kaunis malli ja kangas houkuttelivat kovasti, mutta päädyin vain ihaileman. Mekkoa oli itse muunneltu jälkeenpäin, ainakin hihoja. Saumat siellä täällä olivat purkautuneet. Vaaleansininen ei ole omin värini, eikä lopulta tuo mallikaan ole se paras mahdollinen minulle. Joku saa siitä kuitenkin pienin korjauksin kauniin kesämekon. Hintaa mekolla oli kymmenen euroa, mikä minusta sekin oli ehkä vähän liikaa kirppishintana rikkinäiselle yksilölle. 

Aaltosen kenkien lisäksi ostin myös jotain uudempaa tuotantoa itselleni. Näin bombertakin, jonka kangas oli minusta todella kaunis. Takki paljastui Peak Performancen takiksi. Itselläni merkin vaatteita ei ole koskaan ollut, mutta olen ymmärtänyt sen olevan suosittu ja laadukas. Itseeni vetosi lähinnä kaunis kuosi, sen kimallus ja väri. En tiedä miksi viime aikoina kaikki kimaltavat jutut ovat löytäneet vaivihtaa paikkansa sydämestäni - ja kaapistani. Huomasin sovituskopissa takkia päälleni mallaillessa, että sen selässä on pieni rikkinäinen kohta. Ei käyttöä haittaava ja korjattavissa, mutta kuitenkin. Hintaa takilla oli kymmenen euroa. Keskustelin päässäni itseni kanssa hetken, että onko takkia järkevää ostaa. Päädyin tulokseen, että jos jostakin pitää, voi siitä maksaa enemmän ja pitää olla myös valmis näkemään sen eteen vähän vaivaa. Sitähän tuleva maanantaikin #whitemonday (mustan perjantain vastaliike, #blackfriday) sanomallaan ajaa takaa; kierrätä ja korjaa, kuluta eettisesti.



  







Seuraan Facebookissa paljon erilaisia sivustoja, jotka julkaisevat historiaan liittyviä kuvia ja tietoa. Yllä oleva kuva on Äkkilähtöjä menneisyyteen- sivun jakama. Lapset ovat olleet mukana töissä, ennenkin. Tämä tähän ajankuvana, kevennyksenä. Lapselle kaikista kallisarvoisinta on aika oman vanhemman tai läheisen aikuisen kanssa, sitä mikään ei korvaa.

Lasten kanssa yhdessä tekeminen, se opettaa tärkeitä taitoja lapselle - ja aikuiselle. 

-Tiina



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjokangas Oy:n upea mekko

Kaisu Heikkilä Oy

Kukkakuvioinen hame ja peltirasia - sekä pohdintoja