Säihkettä ja kimallusta

Mainitsinkin jo aiemmin, että minulla on tällä hetkellä joku juttu meneillään blingbling- ja kultasäihkyosastolla. Tunnun ihastuvani koko ajan mekkoihin ja vaatteisiin, joissa on kiiltävää kultaa ja hopeaa, säihkettä ja paljettejakin. Erityisesti kulta on värinä löytänyt vaatekaappiini ja myöskin korulippaaseeni. Koruissa olen aina suosinut hopeaa väriä, mutta nyt olen näköjään alkanut mieltyä myös kultaisiin helyihin. 

En osta juurikaan juhlavaatteita johtuen siitä, että kyllä tämä oma elämäni on pääsääntöisesti sitä arkea ja aika harvoin juhlaa. Tätä samaa aatetta soveltaen en myöskään säästele vaatteita vaan tähtään kaikkien mekkojeni (ja muidenkin vaatteitteni) käyttöön töissä ja arjessa. No, nyt täytyy sitten tunnustaa, että tein muutaman spesiaaliostoksen, joita en varmastikaan käytä työvaatteenani tai kotona hengaillessa. 

Ihana VintagEija´s juhli täytettyään kuusi vuotta ja juhlinta näkyi asiakkaille huiman alennuksen muodossa. Itsekin hyödynsin juhla-alennuksen ja ostin aivan upean 1960-luvun, Eijan mukaan ateljeetyönä tehdyn kultaisen mekon. Eija oli laittanut saatteeksi mekon pakettiin viestin, etten yrittäisi pukea mekkoa nurinpäin (koska useampi sovittaja oli näin tehnyt) ja napit ja vetoketju tulevat taakse. Kieltämättä mekkoa katsellessani ymmärrän, että alkuun voisi kuvitella mekon vetoketjun päällä olevan koristenapituksen tulevan eteen. 

Kultainen mekko on todella upea! Tulen säilyttämään sen juhlavampiin tilaisuuksiin. Lisäksi en voi olla lähdössä juhliin yksin tuo mekko päälläni, koska se vaatii pukijan. Takaosaa vetoketjuineen ja napituksineen on hankala, oikeastaan mahdoton, pukea itse.

Tämän kultaisen kaunokaisen napituskoristeet ovat upeat ja tuo kangas vain niin uskomattoman häikäisevä! Tämä sopii juhliin viileämmillä ilmoilla pitkien hihojensa ja paksun kankaansa vuoksi. 

 

Alla olevassa kuvassa näkyy hieman tuota takaosan vetoketjun päälle vedettävää napituksilla kiinni laitettavaa kangasosaa. Pukiessa tosiaan herkästi ensin ajattelee, ettei taakse voi tulla tuommoinen napitettava kaistale ja lisäksi osio näyttää koristeelliselta leikkaukselta, jonko voisi ajatella kuuluvan etuosaan.

 Kimallus- ja säihkevillitys sai sitten jatkoa valkoisena maanantaina (#white monday), kun kävin nuorimman kanssa pyörähtämässä Joensuun SPR:n Kontin myymälässä. Jo tehdessämme lähtöä huomasin vintagerekin, joka oli siirtynyt toiseen paikkaan sitten viime käynnin. Rekin päädyssä roikkui henkareihin ripustettuna kaksi Salonnen juhlamekkoa. Ensin huomasin lyhythelmaisen, tummansinisen, yläosasta kimaltavaksi kirjaillun mekon. Mekko oli hengästyttävän ihastuttava ja uskomattoman modernin näköinen, omalla tavallaan. Katsoin tätä mekkoa ja kokolapussa luki 38. Mittailin silmilläni hihoja ja ajattelin, että ehei minun lihakseni mahdu kyllä tuosta läpi kulkemaan. Ihastelin silti, mekko oli niin suloinen!

Tummansinisen yksilön takana oli samettipintainen, tummanruskea, täyspitkä ja sekin yläosasta kultakoristeltu Salonnen mekko. Sama juttu kokolapussa, numero 38. Samettiunelman kohdalla totesin kuitenkin, että tämä menee kyllä ylle. Hinta molemmissa näissä mekoissa oli melko paljon kirppishintoihin nähden. Lyhyempi mekko maksoi muistaakseni päälle 20€ ja täyspitkä 50€. 

Katselin mekkoja ja aikaa oli enää vähän poistumiseen, koska täytyi lähteä lasta hakemaan harrastuksesta. En ehtisi sovittaa. Ajattelin, etten millään voisi ottaa molempia - olisihan se nyt turhamaista kaivaa kuvetta noinkin reilusti useampaan juhlamekkoon, kun taustalla oli jo tuo VintagEija´silta ostettu leninki. Hylkäsin molemmat mekot ja kyllä kaiveli koko matkan kassalle kävellessä... Kaiveli sitten niin paljon, että juuri ennen kassaa käännyin takaisin ja menin rekille napaten molemmat mekot kainalooni ajatellen, että syteen tai saveen - kerrankos sitä!

Kotiin mentyämme sovitin mekkoja ja jännitin kyllä, että kuinkahan käy - etenkin lyhyemmän mekon kohdalla. Kyllä siinä hymy levisi korvasta korvaan joksikin aikaa, kun molemmat mekot olivat täydellisiä ja aivan kertakaikkisen upeita päällä! Olen aina tykännyt todella paljon Salonnen mekoista ja tästä klikkaamalla pääset aiempaan kirjoitukseeni jo omistamastani Salonne-mekosta.

Sain kotona mekkoja sovitellessani kommentin, että olen tainnut tehdä viime aikoina melko paljon mekko-ostoksia... Totta ja tähän vastasinkin, että täytyisi suorittaa hieman inventaariota. Nyt minulla on kuitenkin säihkyvät ja ajattomat juhlamekot, enää ei puutu kuin juhlat - niitä odotellessa! I´m ready. 

Juhlista puheen ollen, en koskaan laittaisi baariin rakkaimpia vintageyksilöjäni. Käyn todella harvoin yöjuoksulla ja tosiaan vintagea en näihin tapahtumiin yhdistä - en ainakaan tiettyjä yksilöitä. Syystä siitä, että noissa paikoissa sattuu ja tapahtuu, lentelee ja kaatuu - rapatessa roiskuu. Olen niin monesti saanut ahtaassa väenpaljoudessa eteenpäin uidessani jonkun juomat päälleni, niskaani tai syliini. Eipähän tarvitse sitten varoen olla. 

Eilen olin todella pitkästä aikaa pikkujouluissa ja päälläni oli myös kultaa, mekko sai yhdeltä työkaveriltani nimityksen Bondtyttömekko. Se ei ollut vintagea, mutta kultaa - sekin. Huomasin, pikkujouluissa muiden daamien pukeutumista seuratessani, että säihke ja kimallus on näköjään pinnalla muutoinkin tänä pikkujoulukautena. Sieltäkö lie tarttunut minuun vaivihkaa vai ihanko vain oma sisäinen harakkani päässyt taas jonkinmoisen hiljaiselon jälkeen valloilleen.

Niin tai näin, nämä ihanat säihkyvät juhlamekot minun kaapissani odottavat nyt juhliin pääsyä.

-Tiina