Joulupuuhia

Hyvää Tapaninpäivää! Emme ole tänään ajelleet pitkin kylänraitteja, mutta leikkipuistoon lähdimme jo lasten kanssa ilon irti ottamaan. En ole koskaan käynyt muuten Tapanin tansseissa (ainakaan muistaakseni), yleensä koko joulun seutu on aina mennyt rauhallisissa merkeissä kotona perheen kanssa - eikä tämäkään joulu tee siinä poikkeusta. 

Kyllähän se suurin ilo joulussa taitaa tulla lasten kautta; heidän kanssaan vanhoja perinteitä toteuttaen, luoden omia uusia ja seuraten heidän iloisia puuhiaan. Meillä vietetään todella perinteistä joulua. Aattona pöydästä löytyy kaikki perinteiset jouluruoat (joiden ylin ystävä olen), nurkasta kuusi (joka vuosi samat koristeet) ja yhdessä käydään joulukirkossa ja -saunassa. Siinä välissä aukaistaan lahjat ja kyllähän se on lapsien h-hetki.

Tänä jouluna on ollut erityisen rento tunnelma. Ei ole ollut huolta, murhetta tai stressiä yhtään mistään. Kaikki asiat sujuivat omalla painollaan, ja niinhän sen aina tulisi mennä. Itsehän sitä ihminen sen kiireen ja stressin itselleen luo, valitettavasti. 

Meillä asui joulukuun alusta aattoon saakka Tuutio-tonttu. Meille ilmestyi siis tonttuovi ja lapset kirjoittelivat tontun kanssa aina jouluun saakka. Kyllä tontun lähtöön liittyi sitten aaton jälkeen oma haikeutensa. Lapsille tontun kanssa viestittely oli iso juttu. Alla olevassa kuvassa neulon joululahjaa, jonka lapset halusivat tontulle antaa. Siinä valmistui kaulaliina, jonka lapset paketoivat ja laittoivat tontun kuusen alle aaton aattona.

Jouluna ei kyllä ollut jouluinen sää, ei sitten yhtään. Oli valtavan sumuista ja lämpöasteista, mustaa ja loskaa. Jouluaattona minulla oli yllä näkyvä aaton aattona kirpparilta ostettu jouluinen neule. Tuo neule on todella kaunis, erityisen hieno on tuo kauluksen kukkakoriste ja pienet kultaiset helmet olkien alapuolella. Korvissani oli viime vuonna ostetut karkkikeppikorvikset, joita olen käyttänyt tänäkin vuonna joulukuussa paljon. Neuleen kanssa minulla oli (myöskin) kirppikseltä hankkimani Vilan tekonahkahame. Se hame oli uskomaton löytö kirppisryhmästä, koska sain sen eurolla ja siinä oli vielä laputkin kiinni.

Vielä kirkkoon mennessä kolmen maissa oli suht kirkasta, vaikka utuista olikin. Kirkosta tullessa kaikki oli aivan sumea ja näkyvyys melko olematon. Yllä olevassa kuvassa näkyy perinteinen seimi, joka jouluisin kirkon pihassa on.

 

Sain lahjaksi paljon toivomani Lumoavan Aurora-riipuksen, johon ihastuin valtavasti ensi näkemältä. Aurora- sarja on Heikki Hartikaisen suunnittelema ja se on saanut inspiraation aamuauringosta. 

"Kiidä kaunis, katko kahleet

Avaa itäiset portit, anna aamulle lupa."

Minulla on Lumoavan koruja ennestään, aika moni malli miellyttää minua. Ensimmäisen koruni sain joululahjaksi itseasiassa seitsemän vuotta sitten jouluna. Toisessakin lahjassa on ympyrän muoto, mutta se ei tule kaulaan vaan lanteiden ympärille. Olin toivonut myös vannetta ja nyt sitten olen opetellut pyörittämään sitä. En ole koskaan osannut pyörittää vannetta lanteilla! Siitä lähdin liikkeelle. Ihmiset ovat sanoneet kuitenkin, että tuo olisi helpompi ja on kuulemma hyvää liikuntaa. Jouluaatosta saakka olen yrittänyt ja tänään sain viimein vanteen pyörimään. Piti katsoa ohjevideota ja löytää oma asento ja rytmi. Ei ihan helppoa ollut, mutta siitä se.

 

Jouluun kuului myös telkkarin katsominen, sitä teen oikeastaan todella vähän. Ja suklaa. Alla olevat suklaat sain kaikki lahjaksi, paitsi vihreän kuulan ja suklaan yhdistelmää ostettiin ihan uutuutena maisteltavaksi. Noista suklaista nuo simpukat ovat olleet jo monta vuotta suosikkini, vaikka muutoin en ole valkoisen suklaan ystävä ja tykkään tummasta. Suklaata aika vähän syön kyllä ylipäätään, ei ole se ykkösherkku. No kävi sitten niin, että vanhoja leffoja katsellessani söin suklaata useamman palan ja paha olohan siitä tuli... Meni ruokahalu ja halu syödä enää yhtään suklaata, hahhah. En kyllä kovin montaa palaa edes syönyt, mutta kun ei kestä makeaa niin ei.

 

Eilen sitten saatiin se jouluinen ja talvinen sää, josta nautittiin lasten kanssa tänään ulkoillen. Eilenkin jo testattiin lahjaksi saatua laskuvälinettä omassa pihassa, ja tehtiin lumitöitä. 

Huomenna olisi luvassa kampaajakäynti, jos saisi tätä peikkopehkoa vähän siistittyä. Tänään aloitin myös pohtimaan, mitä sitä pakkaisikaan tulevaa minireissua varten.

Toivottavasti joulun aikanne on sujunut leppoisasti, vietittepä sitä millä tavoin tahansa. 

..."Joulu on..., 

hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta

ja lahjoja, ja unta, 

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet."

Mika Waltaria lainaten. Joulu voi olla myös kaikkea muuta, sen tiedän itsekin. Siihen voi kuulua yksinäisyyttä, ahdistusta, pelkoa ja pakoa, häpeääkin. 

Onnellinen saan olla onnestani.

-Tiina