Lumiukkoja ja Coca-Colan joulurekka

Coca-Colan TV-mainoksista tuttu joulurekka saapui kiertueellaan Joensuuhunkin ja kävin lasten kanssa nopeasti asiaa ihmettelemässä. Ei ollut mikään iso juttu itselle, mutta sanotaanko vain näin, että tuli nähtyä. Pienille lapsilleni asia ei tietenkään ollut oikeastaan millään lailla tuttu ja itse asiassa nuorimmainen oli kuvitellut koko matkan teon ajan, että olemme menossa joulupukkia tapaamaan.

En ollut osannut ollenkaan ajatella kuinka suuren suosion tämä cokisrekkailmiö on saavuttanut, kunnes menimme paikan päälle... Olin siis ajatellut, että käydessämme kaupassa, bongailemme rekan siinä sivussa. Joulurekka oli Joensuussa K-Citymarket Pilkon pihassa, jonne on Joensuun keskustasta jokunen kilometri matkaa. Ajoimme moottoritietä pitkin ja noustessani Pilkon rampille aloin hahmottaa kokonaiskuvan. Autojonot olivat loputtomat joka suuntaan. Olin jo kääntymässä rampista Pilkon suuntaan, kunnes vaihdoin vilkun oikealle ja aloin miettimään vaihtoehtoa B.

Ajoimme sitten pienemmän lähimarketin pihaan (joka sekin tuossa vaiheessa oli parkkialueeltaan melkein täynnä) ja kävelimme Citymarketin pihaan. Ruuhka oli aivan jotain ennennäkemätöntä näillä leveyksillä. Jälkeenpäin sain tiedon sitten, että juuri tuloaikaamme oli sattunut myös risteyskolari paikalle johtavalla tiellä, joten sekin vain vaikeutti omalta osaltaan kulkua ja aiheutti lisää ruuhkaa.

Kävellen tullessa paikalle tulimme rekan "takaa" ja kuvista voisi ajatella, että olemme keskenämme rekan kanssa. Rekan toisella puolella oli itse tapahtuma ja jonot kuvaussessioon ja ilmaiseen tölkkiin olivat koko ajan tasaisen (loputtomalta tuntuvan) pitkät. Kuulin muilta jonottaneilta, että odotusaika oli ollut todella pitkä. Tuona päivänähän oli vielä kiva pikku pakkanen, mikä on tehnyt odottelusta astetta tuntuvampaa - mikäli ei ollut siihen varustautunut. Me emme siis jonottaneet kuvaukseen, emmekä tölkkiä.

Ehkä rekan äärellä tulikin vähän nostalginen fiilis. Hetkemme ihmeteltiin ja sitten lähdettiin tekemään se suunnittelemamme kauppareissu ja kaupan puolella ostokset sujuivat ihan jonottelematta itsepalvelukassalla. Lapset eivät tosiaan paljon tästä tapahtumasta ymmärtäneet, ehkä muistelevat joskus sitten isompana jälkeenpäin, kun paremmin ymmärtävät. Kuitenkin tuon jälkeen lapset mainoksen nähdessään tunnistivat joulurekan ja jäivät mainosta aivan uusin silmin katsomaan. 

Coca-Cola sinällään tosiaan ei minulle merkitse mitään, koska en juo laisinkaan limpparia. En ole koskaan oppinut juomaan ja olin lapsien keskuudessa pienempänä tämän suhteen vähän outolintu. Happoisuus ei oikein sovi minulle, ja toisekseen en ole oikein mehujakaan oppinut juomaan. En ymmärrä, miten limpparia tai mehua tai muuta sellaista voi juoda janoon - aivan vierasta minulle. Vesi on lempparini. Mutta, onhan se hurjaa, että cokiksen juuret ulottuvat jo 1800-luvulle ja alkujaan luotu piristäväksi juomaksi enemmänkin apteekin hyllylle. Onhan tuo melkoinen bränditarina ja kokonaisuudessaan leviäminen ja suosion saavuttamisen historia mielenkiintoinen.

Joulurekan lisäksi saapui joulu myös minun vaatekaappiini; nimittäin aivan ihanan VintagEija´sin lumiukkohameen muodossa! Minulla on entuudestaan yksi VintagEija´sin omaa tuotantoa oleva fiftarityylinen hame, joka on yksi lemppareitani ja täälläkin jo pari kertaa vilahtanut, nähtävissä muun muassa täällä.

Nähdessäni VintagEija´sin jouluhameet, rakastuin ensisilmäyksellä tähän lumiukkokuvioiseen! Onnekseni se oli kokoani ja melkeinpä ensi näkemältä sen itselleni tilasin. Nyt minulla on syyshame ja talvi/jouluhame - ehkä kokoelmaa täydennän vielä kevät/kesähameella, kukaties? Nämä Eijan hameet ovat jämäkkää puuvillaa ja muhkeita ihan itsessään, en arjessa käytä alla tylliä. Minulla on myös tyllialushame ja halutessaan sillä saa lisää volyymia. 

Alla vähän erilaisia paitavaihtoehtoja, joita ensisovitusvaiheessa nopsaan kaivelin kaapista. Ylimmässä kuvassa nyt on sen päivän asun pallokuvioinen teeppari vaan kaverina. Näissä kuvissa alla on tyllihame.

 

Alimmassa kuvassa on VintagEija´sin oma tuotekuva. Minusta tuo tummansininen taivasosuus on ehkä kaikkein parasta. Se ei kuvissa pääse oikeuksiinsa, mutta se näyttää läheltä upealta. Se on taivas täynnä pieniä kimaltavia tähtiä, tai lumihiutaleita, kuinka asian sitten haluaakin nähdä. Kuviointi on niin suloinen ja minusta tämä on siitä toisaalta hyvä, ettei se ole liian jouluinen, koska haluan pitää sitä myös joulun jälkeen. Nämä vintagEija´sin hameet ovat niin näyttäviä ja huikeita, että ei näitä voi olla oikein rakastamatta - vai voiko?

Pakko vielä kertoa tässä loppukevennyksenä, että mitä kaikkea sitä voikaan ihmiselle sattua. Minä olen siis kyllä nolojen tilanteiden mestari, että kyllähän kokemusta alalta löytyy ja olen tottunut laittamaan työssäni itseni peliin, mutta eilen kävi melkoinen mekkoepisodi. Olin pitämässä matematiikan kertausta neljälle nuorelle herralle päälläni punainen vintagemekko. Siinä on edessä ylhäällä napitus ja sen alla vetskari aina alavatsaan saakka. Mekko on ollut päälläni ennenkin, ongelmitta. Se ei myöskään ole liian pieni. 

No, siinä sitten herrojen edessä, heidän minua katsoessaan, selitin asiaani ja liikahdin jotenkin sivuttain  ja - mekon vetskari repesi edestä täysin auki! Siinä sekunnin tuhannesosan mietin, että miten tästä jatkan! Totesin nopeasti, että "meillähän on niin tehokkaat kertaukset, että mekkokin repeää päältä" ja vedin epätoivoisesti auki ollutta lyhyttä neuletakkia paljastuneen kohdan eteen käyden istumaan pulpetin päälle, valjastaen myös avain/kännykkäpussukan ja nimilätkän myös eteen. Sen jälkeen jatkoin nopeasti takaisin matematiikan sisältöön. Herrain kasvoilla kävi pieni hymyn kare, mutta mitään eivät kohteliaana sanoneet - ja nopeasti tilanne meni ohikin, kuten toivottu. 

En enää juuri liikkunut loppuajasta, mutta homma vedettiin pakettiin. Opiskelijoiden lähdettyä hipsin vähin äänin hakemaan tavaroita ja kääriydyin pitkään villakangastakkiini. Kaikkea voi sattua ja tapahtua. Näitähän on hauska sitten muistella. Sillä hetkellä ei naurattanut, mutta se johtui myös siitä, että koko päivä oli mennyt aivan penkin alle - tai mikään ei ollut mennyt suunnitellusti tai ongelmitta.

No mutta jos oli kurja päivä, niin se korjaantui hetkessä sillä, että sain tietää voittaneeni yhden tosi huikean arvonnan. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin.

Itselle nauramisen taito, se on tärkeä taito.

Myös armollisuus itseä kohtaan, se on tärkeää.

Hyvä muistaa, etenkin näin joulun alla. 

-Tiina