Mekkorakkautta ensisilmäyksellä - upea vintagemekkolöytö!

Juuri pääsin viime postauksessa sanomasta, että siirryn hetkeksi kirppislöytäjästä myyjän rooliin, mutta kuinkas kävikään? No, reissuja ei lasketa, eihän? Ei sillä, kirppispöytä on ensi viikon alusta varattu Joensuusta ja vihdoin saan uutta omistajaa odottaneet tavarat kiertoon! Kävimme viikolla Mäntyharjulla ja matkan varrella pysähdyimme muun muassa Mikkelin Cafe Kirpputori Ajattomassa. Vierailu kyseiseen paikkaan oli minulle ensimmäinen. Ajaton ei ole ihan keskustassa, arviolta nelisen kilometriä sivuun. 

Ajattomaan oli helppo autolla ajella, koska parkkitilaa oli hyvin. Paikassa tunnutaan asioivan vilkkaasti tai ainakin meidän kanssa samaan aikaan ihmisiä oli kirpparilla melko paljon. Ajattomassa on kahvilapalvelut, itse emme kuitenkaan niitä tällä kertaa käyttäneet. Lapsille oli oma viihtyisä leikkipaikka, mikä oli iso plussa. Lapset tykkäsivät kovasti leikkiä siellä. 



Kiertelin kirpparia melko vauhdikkaalla tahdilla, koska ei ollut suunnitelmissa tehdä kovinkaan pitkää pysähdystä. Ensin tuntui siltä, että ainakaan sellaisella läpileikkauksella, jota olin tekemässä, ei löytyisi mitään itseäni kiinnostavaa. Silmiini ei osunut minua kiinnostavaa vintagea, eikä oikein muutakaan itselleni mieleistä. Jonkin ajan kuluttua olin kuitenkin napannut mukaani kirkkaan punaisen Lindexin mohair-villasekoitteisen läpikuultavan pörröisen neuleen, Mikki Hiiri t-paidan, vaaleansinisen mekon ja hauskan ranskalaisen Arcopalin kupin. Nämä kainalossani kävin nopeasti sovittamassa vaatteet ja löydöt oli ihan jees, mutta sellaista ihan huikeaa riemua en kokenut. Peruslöytöjä, tiedättehän. Kunnes...

Olin sovittanut ja lapsillekin sanonut, että oltaisiin varmaan nyt lähdössä kassan kautta, kun huomasin sovituskoppien vieressä kärrin täynnä tavaraa. Ymmärsin, että kärriin oli kasattu sovitettuja ja paikoiltaan poissa olevia tavaroita. Päällimäisenä kärrissä näytti olevan kaksi vaalea paksuhkoa kangasta olevaa vintagemekkoa. Menin kärrin luokse ja otin päällimmäisen mekon. Se oli kiva ja talvikäyttöön tarkoitettu. Tämän mekon alta paljastui toinen mekko ja silmäni lävähtivät seljälleen ihastuksesta. Mekko oli vaalea, kultaisen hohtoinen ja paksuhkoa kangasta, sen malli oli upea! Otin mekon käsiini ja nopeilla silmäyksillä arvioin sen olevan 60-lukulainen ja aivan uutta vastaavassa kunnossa. Katsoin vähän epäuskoisena ympärilleni - eihän tämä nyt vain ollut jonkun toisen kärri ja kenties varattu - mutta ei, minua kohtasi todellakin tällainen onni! Marssin samantien mekon kanssa sovituskoppiin ja mekko oli kerrassaan täydellinen! Kaikki kohdallaan sillä tavoin, mistä itse pidän. 








Mekon hinta oli 25 euroa, mikä on minulle paljon puhuttaessa kirppistelystä. En tosin epäröinyt hetkeäkään sovituksen jälkeen, etteikö mekko mukaani lähtisi. Mietin kopissa, että jätänkö kaikki muut löydöt pois ja otan vain vintagemekon, mutta kipitin kassalle kaikkien löytöjeni kanssa kuitenkin. Muut löydöt olivan yhden ja kahden euron luokkaa. Tykkään kaikista vaatteistani, mutta jotkin niistä ovat erityisen rakkaita ja spesiaaleja. Tämä mekko menee suosikkeihini. Kärkiviisikkoon tämän kanssa lukeutuu Tiina-mekkoni, pari mekkoa VintagEija'silta ja yksi Niin Mualta

Rakastan tämän mekon mallia ja kangasta. Söpöt kaulukset ja juuri sopivan mittaiset hihat sekä tuo helma! Tykkään juuri tästä kyseisestä helman mallista paljon - vekki, joka levenee lantion alapuolelta. Tämä mekko voisi olla tarkoitettu juhlavampaan käyttöön, mutta itselläni tulee ihan arkimekoksi. Töissä tulee varmastikin olemaan paljon käytössä. Kankaan kauneus ei välity valitettavasti kuvissa. Kultalanka seassa saa mekon hohtamaan, eikä pinta jää ihan niin vaaleaksi kuin kuvissa.






Pakko myöntää, että olen hypistellyt ja tuijotellut mekkoa oston jälkeen tyhmän onnellinen hymy kasvoillani... Nauratti kuvia mekko päällä ottaessani, että melkein joka kuvassa minulla oli silmät kiinni ja autuas hymy kasvoillani. Yllä olevassa kuvassa näkyy myös pilkahdus Ajattomasta ostamaani neuletta sekä tuo Arcopalin herttainen muki. Kyseinen muki on vähän harvinaisempi, mutta se minulle selvisi vasta ostamisen jälkeen. Itsestäni se oli vain hauska ja maksoi euron. Lapseni nimesivät sen perhemukiksi. 

Maanantaina pitää tosiaan roudata omat kamppeet kirppikselle ja toivoa, että mahdollisimman paljon tavaraa lähtisi uusiin koteihin. Toivottavasti myös tämä jatkuva plus kymmenen ja sateinen keli vaihtuisi edes vähän kesäisempään. Säästä huolimatta olen sitkeästi käyttänyt kesämekkoja - vaikkapa sitten villapaitojen ja -takkien kanssa.

-Tiina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaisu Heikkilä Oy

Kirjokangas Oy:n upea mekko

Kirppislöydöt reissusta: Kajaani ja Sotkamo