Housut päässä ja mekko päällä - sekä muutama ajatus kauneudesta

Minä kuulun niihin, joiden ei kannata hengata ilman hattua auringonpaisteessa - yhtään. Niin kuin ei kyllä tuo ihonikaan kestä yhtään aurinkoa, eikä se rusketu. Kesäisin painiskelen toisinaan hattuongelman kanssa. Tällä hetkellä kesähattuihini kuuluu lippis ja kaksi olkihattua. Mutta, mitä laittaa päähän sitten, kun nuo vaihtoehdot eivät pelitä? 
Lapsiani nauratti, kun keksin vetäistä tyttöni polvista rikki menneet leggarit päähäni turbaaniksi. Äiti lähtee ulos housut päässä - voitte kuvitella. Kuitenkin nuorimmainen sanoi suoraan sydämestä, että äiti sä näytät kivalta! 

Minusta turbaanit näyttävät toisilla ihmisillä ihanilta ja haluaisin kuulua heihin. Minusta turbaanit ovat kauniita ja ne menisivät moneen tyyliin, sekä suojaisivat sitä päänuppia porotukselta. Olen ennen ajatellut, että turbaani ei sovi minulle enkä osaa sitä käyttää, mutta mieleni ehkä muuttui hieman tämän housut päähän- kokeilun myötä. Ehkä täytyy vain alkaa kokeilemaan erilaisia turbaaneja rohkeasti.


Näitä kuvia katsellessani minua lähinnä huvittaa, miten hassulta näytän. Voin puolustuksekseni kertoa, että housut olivat oikeasti vain vetäisty päähän. Tämän jälkeen olen ihan ajatuksen kanssa sitonut ja harjoitellut. Tuo kuvien keltainen mekko on Facebookin vintagekirppikseltä ostettu ja se on Suomessa valmistettu, mutta muuta tuotetietoa ei siitä ole tallella. Mekko on tosi kiva ja rento kesämekko, joka on sellainen helppo ja hyvä ratkaisu tilanteessa kuin tilanteessa.

Minulle tuli noista alemmista kuvista eräs muisto mieleen menneisyydestä...
Muistan kuinka eräs valokuvaaja sanoi kuvista, joissa olin, että mitä haluan niissä kyseisissä valokuvissa korjata. Tämän jälkeen hän heti samaan hengenvetoon totesi, että hän voisi kaventaa paksulta näyttävää käsivarttani. Katsoin kuvaajaa hetken hiljaa ja sanoin sitten, että ei kiitos tarvitse kaventaa yhtään mitään "se olen minä ja minun käsivarteni" - leave it. Kuvaajaa tämä nauratti, taisin olla vähän kipakka. Ymmärrän, että valokuvaaja ajattelee vain täydellistä kuvaa, josta kuvattavalla ja kuvaajalla on eri näkemys. En tuosta tapahtuneesta koskaan ottanut itseeni tai se ei vaikuttanut millään lailla minuun sinänsä, naurattaa lähinnä jälkeenpäin. Olen vain miettinyt, että kuinka vaarallista tuollainen kommentointi voi olla nuorelle, herkälle ja keskeneräiselle. Kuinka raadollista palaute on mallimaailmassa, sitä en voi edes kuvitella. Haetaan täydellistä kuvaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden tai todellisen kauneuden kanssa.




Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, etten välitä mitä muut sanovat. Ainakin, mikäli se koskee ulkonäköäni. Olen joutunut elämäni varrella tottumaan siihen, että itsestä puhutaan asioita, jotka eivät ole totta. Ne satuttavat edelleen, toisinaan. Erityisesti, mikäli on kyse sellaisesta, että kuulen minusta puhuttavan jotain, joka on täysin arvojeni vastaista ja perätöntä. 

Tosiasia on se, että ihmiset puhuvat. Aina. Ainoat asiat,  mihin voit vaikuttaa ovat ne kuinka itse käyttäydyt tai miten asioihin suhtaudut. Monta kertaa olen joutunut tukeutumaan siihen, että tiedän itse kuinka asiat ovat ja lähimmäiseni myös, muulla ei väliä olekaan.
Tässä tuli lähdettyä vähän syvemmille vesille, mutta nämä ovat tärkeitä asioita. Meidän tulisi, erityisesti naisten, kannatella ja tukea toinen toisiamme. 
Toisinaan on kyllä hyvä myös pohtia, jos jokin sanominen satuttaa itseä, että miksi nuo sanat satuttavat minua. Itsetutkiskelua. Tarkoitan siis sitä, että jotkin asiat satuttavat meitä toisten sanomana enemmän kuin toiset ja tätä on joskus hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi näin on.
Miksi jokin paikka on minulle arka. 

Kävin vastoittain läheisen kanssa keskustelua siitä, että mitä pidemmälle tätä elämää on tallannut sitä suuremman merkityksen ihmisen sisin ja hyvyys on saanut. Olen aikoinaan sanonut minulta kysyttäessä mielipidettä jonkun ihmisen kauneuteen kuvien perusteella, että en osaa sanoa, koska en tunne ihmistä. Tämä on aiheuttanut hilpeyttä ja naurattanut kysymyksen esittäjiä. 
Minusta kuva ei kerro ihmisestä juuri mitään, oikeastaan. 
Kuva ei kerro, millainen ihminen on toisille tai kuinka itsensä kantaa.
 




No, etteivät asiat menisi liian syvällisiksi, esittelen teille uuden lempparijäätelöni. En ole koskaan ollut kovin valkoisen suklaan tai salmiakin ystävä, mutta tattadadaa, Classicin yhditettyä ne jäätelössä - maistuvat ne minulle superhyvältä yhdessä!
Olen valehtelematta syönyt jo yli viikon ajan joka päivä yhden irtojätskin. Hups. Talvella ei tulekaan jäätelöä syötyä juuri ollenkaan - kesällä siitäkin edestä.
Mutta on tuo keltaisen mekon kuosi kaunis, sen rinnalle sopii asetella jätski kuin jätski.

-Tiina

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaisu Heikkilä Oy

Kirjokangas Oy:n upea mekko

Kirppislöydöt reissusta: Kajaani ja Sotkamo