Lähimatkailun ytimessä - Mattisenlahden lintutorni

Niin kuin aikaisemminkin mainitsin, onneksi tälläkin hetkellä pääsee kaikesta huolimatta vielä ulos ja luontoon voimaantumaan. Arvoon arvaamattomaan ovat nousseet lähimatkailu, ja nimenomaan aivan lähilähimatkailu - oma ympäristösi, jota ehkä tarkastelet jälleen uusien linssien läpi.

Jos en pääsisi ulos ollenkaan, sitten olisin tiukilla. Todella. Niin suuri merkitys tuolla luonnossa liikkumisella itselle on. Pienikin hetki lähimaastossa auttaa kasaamaan ajatuksia ja lisää rauhaa oman pääkopan sisällä. Minua harmittaa tänä kesänä lasten puolesta se, ettei muun muassa uimahommista tai tivoleista/huvipuistoista tule iloa tulevina kuukausina - ainakaan näillä näkymin. Olin luvannut, että tänä kesänä lähtisimme ensimmäisen kerran huvipuistoon koko porukalla, kun lapset ovat vähän isompia. Ehkä tässä tosiaan korostuu se, että asioita täytyisi tehdä ja toteuttaa silloin kuin niitä voi. Toteuttaa unelmia. Tarkoitan tätä nyt isommassa mittakaavassa.

Olemme asuneet tässä kodissa nyt kesällä seitsemän vuotta. Kumma miten sitä vaan tästä lähiympäristöstä löytyy uusia käymättömiä paikkoja noinkin monesta asuinvuodesta huolimatta. Liekö tämä sitä samaa ilmiötä, että ihmiset eivät tunne kotikaupunkinsa nähtävyyksiä vaan kiinnostavampaa on nähtävyydet ja paikallishistoria muualla. Tämän tajusin muun muassa omassa synnyinkaupungissani vanhoja seutuja nyt "turistin" silmillä koluten. On mentävä kauemmas, jotta näkee lähelle?

Tuosta viimeisestä kommentista tuli ihan kyllä Carrie-olo kolumnin kirjoittajana. Mutta näin se vain on, etäisyyttä on joskus otettava hahmottaakseen asioita paremmin - ja/tai annettava asioille aikaa. Seitsemän vuotta olemme tosiaan näillä sijoillamme majailleet ja montakohan kertaa olen sanonut lintornikyltin ohi ajaessa tai kävellessä, että tuolla pitäisi käydä. Viime lauantaina tyttöjen kanssa sitten otettiin ja lähdettiin, ja nyt olikin varmaan paras ja otollisin aika. 

Ylämyllyntieltä käännytään Lahdensuontielle, missä risteyksessä näkyykin ensimmäinen lintutorni-opastus. Opastus kyltit jatkuvat hyvin tämänkin jälkeen, mutta oikeastaan kriittisimmässä vaiheessa - eli melkein perillä ne puuttuvat. Opastettu reitti päättyy laitoksen (kuva alla) pihaan ja alue näyttää yksityiseltä pihalta. Tässä kävimme empimään, otimme takapakkia ja veimme auton tien varteen parkkiin. Lähdimme jalkaisin kartan avulla suunnistamaan. Emme löytäneet perille ja mietimme kysymysmerkkeinä asiaa, minkä huomasi tienoon pihalla ollut asukas. Hän kysyi ystävällisesti, etsimmekö lintutornia ja neuvoi ajamaan laitoksen taakse, missä ovat parkkipaikat ja opastus jatkuu. Hän kertoi, että on tottunut harhaileviin ja yhdessä pohdimme ääneen, että opastus loppuu kriittisimmässä kohdassa. 


Mitä tästä taas opimme, kysyvä ei tieltä eksy. Kannattaa aina kysyä. Joutuu vähemmän aikaa harhailemaan kysymysmerkin näköisenä. Laitoksen takana on tosiaan muutama parkkiruutu, joissa on ihan aiheen mukaisesti merkitty paikat. Opastus jatkuu parkkipaikan edestä ja siitäpä sitä vain lähdetään polkua tallaamaan.


 






Teimme enemmän lintuhavaintoja kuuloaistin kuin näköaistin perusteella tällä kertaa. Vesialtaista tunnistimme telkkäpariskuntia (luultavammin), kunnollista kuvaa ei kuitenkaan saatu. Näkymä itse lintutornista oli sanalla sanoen maagisen rauhoittava. Meidän vieteritkin pitkän aikaa tutkailivat maisemia laidan yli hiljaisuudessa. Kaislikko rannassa oli kuin suuri kultainen viljapelto ennen järven aavaa.














Geokätköilijöille vinkkinä, että tämän tornin läheisyydessä on myös muutama kätkö. Olen aiemminkin esitellyt tuota kätköilyharrastusta ja suosittelen sitä edelleen, se antaa myös ihan uusia vinkkeleitä lähimatkailuun  - ja etämatkailuunkin. Usein niistä saa lisäinfoa historiasta, joihin voi perehtyä tai käydä vain kätkön sekä ihastella itse paikkaa. Ympäristöään alkaa vain katsella eri silmin tuon harrastuksen myötä. Harrastus on myös ilmainen. Voit lukea tekstini geokätköilystä täältä.

Oletko sinä valloittanut uusia retkeilypaikkoja lähimaastosta korona-aikana?  Mitä toivot ja kaipaat eniten kesän osalta, mikä nyt ehkä poikkeustilanteessa jää toteutumatta tai sen kohtalo on vielä kiikunkaakun? Oletko sinäkin luonnossa voimaantuva vai kuljetko mieluummin kaupunkien katuja?

Mukavaa viikkoa sinulle!

P.s. Onneksi olkoon vielä 12-vuotta täyttäneelle VintagEija'sille tätäkin kautta!
Oli melko mahtavat synttärialet verkkokaupassa ja minäkin osallistuin tähän juhlahumuun tilaamalla ihanan vaaleansinisen unelman - siitä lisää sen kotiuduttua!

-Tiina








Kommentit

  1. Hei! Tälläiset on kivoja käyntikohteita juuri nyt. Tämä kohteesi tuo mieleen Lieksasta samantapaisen, mutta ei ihan yhtä avaralla näköalalla varustetun paikan. Se on Pappilanluhta aivan Joensuuntien varressa lähellä Lieksan keskustaa. Kerran tein käynnistämme siellä jutunkin: https://vaaranlaella.blogspot.com/2015/05/pappilanluhta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat nyt arvossaan! :) Kiitos tästä vinkistä, Lieksa onkin tuttu paikka - tuolla en ole kuitenkaan käynyt.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaisu Heikkilä Oy

Kirjokangas Oy:n upea mekko

Kirppislöydöt reissusta: Kajaani ja Sotkamo