sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Ajatuksia vartalon mallista ja kirppislöytöjä mallista huolimatta ja huolien

Tunnistatko oman vartalotyyppisi ja vaikuttaako ajatuksesi vartalosi mallista tyyliisi ja siihen, millaisia vaatteita ostat? Minulla meni kauan oman vartalon mallin todelliseen tiedostamiseen pukeutumisessa. Meitä usein kahlitsee ajatukset, joita ehkä kasvatus tai toisten sanat ovat muokanneet joskus jopa vääristyneeseenkin suuntaan. Olen kultaisen keskitien suosija melkeinpä kaikessa, myös tässä asiassa. Tiedostan, millaiset vaatemallit minulle sopivat parhaiten - imartelevat, mutta en kuitenkaan anna sen rajoittaa liikaa valintaa vaatteissani. Pukeudun itseäni varten ja tärkeintä on, että minulla on hyvä olla vaatteissani. 

Olemassa on jos jonkinlaisia mittareita ja laskukaavoja siihen, millaisen vartalotyypin omaa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Vartalo voi muuttua elämän varrella monistakin syistä. Minulla vartalo on muuttunut jokaisen raskauden jälkeen, joita on ollut kolme. Vaikka paino tai vaatekoko ei ole muuttunut, ennen käytetyt vaatteet eivät enää istukaan samalla tavoin. Siluetin muoto on melko helppo nähdä, jos ajatellaan näitä y, o, h ja x tyyppejä. Kuitenkin mitattaessa olkapäiden, rinnan, vyötärön tai lantion ympärystä, jää moni muu mittasuhde kehon osissa huomioimatta. 

Oman kehon ja vartalon tunteminen ja siihen rakkaudella ja rehellisyydellä suhtautuminen auttaa löytämään vaatteita ylle, joissa on hyvä olla. Jos haluat vähän tutkiskella vartalotyyppiäsi mittanauhan kanssa, apunasi voit käyttää esimerkiksi tätä Iltasanomien artikkelissa ollutta kotianalyysiä. Itse tein tuon mukaan mittauksia ja totesin, että mittani menevät sekä y että h vartalomalleihin ja tämä tieto minulla on ollutkin. Olen 160 senttiä pitkä. Olen melko harteikas ja oikeastaan kaikki mittasuhteet ovat vartalossani sellaiset, etten sovi mihinkään normimuottiin. Kropassani näkyy osittain edelleen myös nyrkkeilytaustani. Jokaisella meistä on omissa ajatuksissaan ne ruumiinosat, jotka aiheuttavat enemmän sitä päänvaivaa. Minun epävarmat alueeni ovat käsivarteni ja reiteni. Ihailen toisinaan todella paljon naisia, joilla on sirot kauniit käsivarret ja pitkät sääret. Arkailen pitää lyhythihaisia vaatteita, en tunne oloani kotoisaksi niissä.

Minun tieni itseni hyväksymiseen ja rakastamiseen sellaisena kuin olen, on ollut pitkä ja vaikea taival. Omalla kohdallani raskaudet muuttivat ajatuksiani kehostani positiivisella tavalla. Uskon myös, että jos on kamppaillut vaikeuden sairauksien kanssa, niistä selviäminen johtaa terveyden asettamiseen etusijalle. Minä liikun siksi, että se tuo minulle hyvän mielen ja olon. En liiku ulkonäköni vuoksi. Kuuntelen itseäni, mitkä asiat elämässä tuovat minulle hyvän olon. En käy vaa-alla enkä mittaile itseäni muutoin kuin tarkistaakseni onko tilaamani vaate minulle sopiva. 

Olen työni puolesta nähnyt niin paljon nuorilla vääristyneitä ruumiinkuvia, syömishäiriöitä, masennusta ja järkyttäviä ulkonäköpaineita ja -ahdistusta. On hullua ja todella surullista, että nuori tyttö tulee vastaan sanoen kuinka hän on "lihava, ruma ja vääränlainen", kun ainoa asia, mitä hänelle toivoisin, olisi nauttiminen nuoruudesta ja elämästä. Kaikki omasta kehosta (ellei se liity terveyteen) murehtiminen on hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 

Tarkoitus ei ehkä ollut ihan näin syville vesille mennä, mutta toivoisin niin kovasti jokaiselle sitä lempeää ja rakastavaa suhtautumista itseään - sekä toisia, kohtaan. Jos haluat tuon kotianalyysin lisäksi uteliaisuudessasi katsoa, mitä vartalomallien pukeutumisvinkeistä sanotaan - käy kurkkaamassa esimerkiksi tätä Sopimon sivua. Muistathan, vinkit on vinkkejä ja sinä päätät, mitä yllesi puet ja millaista vaatetta haluat kantaa. 

Miksi sitten otin alun perinkään tämän vartalomalliasian puheeksi. Käydessäni kirpparilla ja ostaessani sieltä yhden mekon, pohdin näitä asioita. Löysin kirppikseltä jonkun toisen vintageharrastajan myyntihyllyn ja olisinpa varmaan tyhjentänyt koko hyllykön, jos koot olisivat vastanneet omiani, hah! Eniten harmittaa, että ne kaikki ihanat kengät olivat minulle aivan liian isoja. Lopulta ostin tuon ihanan viininpunaisen vintagemekon, jossa ei ole muuta merkintää kuin pikkuruinen kokolappu. Tämä mekko on niitä malleja, jotka imartelevat minun vartalotyyppiäni. Mekon lisäksi ostin tuon ihanan laukun! Siinäkään ei ole lappusia näkyvissä. Mekko ja laukku ovat yhteen sopiva pari. 






Sain mummolta ihanan keltaisen baskerin, joka on aivan omiaan muun muassa tämän mekon kaveriksi! Rakastan baskereita!






No, sitten tuli vastaan tuo jälkimmäinen uskomattoman kauniilla kukkakuosilla varustettu ohut mekko. Rakastuin kuosiin! Tiesin jo heti ensi vilkaisulla, että kyseisen mekon malli on todennäköisesti minulle "epäsopiva". Olen nimittäin pari kertaa kirpparilta vastaavan mallisen mekon kotiin kantanut ja lopulta ne eivät ole tuntuneet hyviltä päällä. Menin kuitenkin avoimin mielin sovituskoppiin, koska pidin kankaasta niin paljon. Sovituskopissa totesin, että malli ei ole minulle  se mairittelevin - mutta mekko tuntui ihanalta päällä ja oli riittävän pitkä. Ihana hepene kevään ja kesän lämpöön! Kaupat siis tuli. Mekon alkuperäinen merkki on Cortesfield, joka on minulle entuudestaan täysin tuntematon. Tuolle mekolle kuvittelin jo kaveriksi farkkutakkia, lierihattua ja erilaisia vöitä...

Syyhyävin sormin katselen jo kevät- ja kesävaatelaatikkoani ja pohdin, milloin saan kantaa sen sängyn päälle ja aloittaa vaatekaapin sisällön vaihtorumban.Siihen ei varmasti mene enää kauan! Tänään loppupäivästä startataan pihalla grillauskausi, vaikka lunta onkin vielä metritolkulla. Ulkona on upea auringonpaiste! Hyvää mieltä sinun sunnuntaihisi ja mahtavaa uuden viikon alkua!

-Tiina





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti