keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Koruja ja vähän muitakin aarteita - lisäksi korutunnistusapua kaivataan!

Tein vähän aikaa sitten inventaarion omalle vanhalle isolle korurasialle. Korurasia on peritty äidiltäni ja muistan sen kyllä hyvin vahvasti lapsuudesta saakka. Olin pienenä tyttönä kaikenlaisten aarteiden perään ja yksi lempipuuhistani oli toisten korurasioiden sisältöjen ihailu. Tälle olemme mummonikin kanssa välillä naureskelleet, kun omat tyttäreni mielellään penkoisivat mummon aarteita - samoin tein minäkin aikanaan. 

Kaiken kaikkiaan olen melko huono käyttämään koruja. Rannekoruja en osaa juuri ollenkaan käyttää ja rannekelloakin opettelin käyttämään vasta, kun sain tärkeänä lahjana sellaisen muutama vuosi sitten. Olen käytännön ihminen ja minulla on usein tunne, että korut ovat arjessa tiellä. Voin töissä pitää hillitysti koruja, mutta kotona riisun ne melkein heti pois. korvakoruja minulla on useimmiten ja kaulassa jokin riipus. Ranteissa ja sormissa kannan helyjä vähemmän. 

Minulle on kuitenkin vuosien varrella kertynyt melkoinen määrä ihania koruja. Haluaisin osata pitää niitä enemmän kuin nyt tällä hetkellä pidän. Esittelen teille nyt muutamia korujani ja samalla kaipaisin kahdelle korulle tunnistusapua. Korujen lisäksi luvassa on myös muutama muu aarre.





Ensimmäisenä tunnistettavana koruna on tämä riipus, jonka sain isältäni lahjaksi täytettyäni 18 vuotta. Olen kadottanut aikojen saatossa korun rasian ja en millään muista minkä tahon valmistama tämä koru on! Osaisiko joku teistä kertoa?
Pidän tästä korusta edelleen todella paljon ja sillä on myös ymmärrettävästi suurissa määrin tunnearvoa. 







Korumysteeri numero kaksi. Tämän riipuksen olen ostanut Kuopion torilla antiikkikauppiaalta. Ostin korun siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli mielestäni kaunis. Olen yrittänyt selvitellä korun alkuperää, mutta vielä tietoa ei ole mistään löytynyt. Olen kysellyt eri koruryhmissä ja sieltä ainoa vihje oli, että joku kertoi saaneensa muistaakseen vastaavanlaisen korun rippilahjaksi joskus 1970-luvulla. Korussa on leima, jonka mukaan se on Suomessa valmistettu.
Oletko ennen törmännyt vastaavaan koruun tai osaisitko kertoa minulle sen alkuperästä?
Kiinnostaisi kovasti!





Yllä ja alla sormusaarteita, jotka löytyivät koruinventaariossa. Yllä olevan kuvan delfiinisormuksen olen saanut jo lapsena ja pidän sitä edelleenkin aika ajoin, erityisesti kesäisin. Sen yläpuolella oleva sormus on Joensuun Botaniasta ostettu eli kasvitieteellisestä puutarhasta (perhospuutarhanakin tunnetaan). Vasemmalla oleva iso sormus on muistaakseni mummolta saatu, sekin on ollut minulla jo vuosia. Kahden oikeanpuoleisen historiaa en muista yhtään, mutta tuo huulilla koristeltu sormus on kyllä melko ihana! 

Kuvassa alla on sekalainen seurakunta ja muistelisin, että vihreäkivinen, punakivinen ja kukkasormus ovat äidin minulle lahjoittamia. Ylimpänä olevaa sormusta olen pitänyt paljon, mutta senkään alkuperää en enää muista. Tuo alhaalla oikealla oleva vihertävällä "kivellä" varistettu sormus on matkamuisto Marokosta reilun kymmenen vuoden takaa. 



Tämmöisiä söpöläisiä minulla oli myöskin aivan unohduksissa korurasian laatikossa. Tuo valkea kissa on saatu mummolta ja se on ollut minulla kauan. Myös vihreä perhonen on kulkenut matkassani jo vuosia. Vaaleanpunainen perhonen on äitini tuonut lapsilleni ja se odottaa yhä, että he ovat tarpeeksi vanhoja käyttämään sitä. Kaikki muut kissaa lukuun ottamatta ovat äidiltäni.



Tämän pienen korurasian myötä palaan aikaan, jolloin allekirjoittaneen ura kirppismatkailijana alkoi. Soittorasia on ostettu lapsuuden kotikaupungin aikanaan toimineesta osto- ja myyntiliikkeestä. Olen aina rakastanut soittorasioita. En tiedä mikä niissä kiehtoo minua niin paljon. 




Tämä puuterirasia on ostettu vuosia sitten antiikkiliikkeestä, olisikohan tullut jonkin ostoksen kaupanpäällisiksi? Rasia on jo melko huonokuntoinen, mutta se on kyllä kaunis. En osaa yhtään sanoa, miltä ajalta se voisi olla peräisin. Koristeelliseen pintaan on upotettu paljon vaaleansinisiä pieniä kiviä. Kultainen väri on jo kauttaaltaan kärinyt ajan patinasta. 




Olen maininnut useasti keräilijäluonteestani ja erityisesti lapsena keräilin aina milloin mitäkin esineitä ja tavaroita. Eräässä vaiheessa keräilin kissapatsaita. Minulla oli niitä useampi kymmenen ja vuosien aikana olen lahjoittanut niitä pois ja säilyttänyt vain kaikista rakkaimmat. Näin olen tehnyt monien keräilyesineiden kohdalla. Tämä isompi kissapatsas on myös lapsuuden kirppiskäyntisaaliita, näin muistelisin. Se oli patsaista yksi isoimmista ja senkin vuoksi pidin tämän itselläni.





Nämä pienemmät vekkulit kissat ovat Tiimarista ostettuja. Moni kissapatsaistani oli sieltä peräisin. Muistan, että kohokohtia lapsuudessa olivat reissut mummolaan ja niiden reissujen yhteydessä visiitit mummon kanssa Tiimariin. Pikkuinen tyttö sai pikkurahallaan vaikka mitä kivaa! 

Minulta näitä arkistojen aarteita löytyy, tässä muutamia. Instassa ovat vilahtaneet pari peikkoanikin eli trolleja, joita keräsin ja joita minulla oli sata. Niillä taisin leikkiä eniten lapsena, barbit varmaankin hyvänä kakkosena - jos leluista puhutaan. Enää en keräile mitään. En keräile mitään tiettyä esineryhmää. Ehkäpä keräily on siirtynyt vaatteisiin, en kuitenkaan nykyisin enää kiinni mihinkään niin paljon, etten olisi valmis siitä luopumaan.

Vinkkaahan minulle kommentteihin, jos tiedät noista kahdesta yllä mainitusta kaulakorusta mitään! Oletko sinä keräilijä, mitä keräilet? Oletko sinä säilyttänyt lapsuuden aarteitasi? 

-Tiina







2 kommenttia:

  1. Kiva postaus!

    Paljon tuttuja elementtejä tekstissa, jotka voin rinnastaa omaan elämääni. Juuri pari viikkoa sitten kävin kaivelemassa vanhempieni luona vanhaa korulipastani. Ajatuksenani oli tuoda se kotiin, mutta aikani koruja selailtuani ja muisteloita tehtyäni, jätin lippaan kuitenkin vielä paikoilleen. Paljon muistoja lapsuudesta ja teini-ikäisen minun elämästä.

    Minä olen myös aina ihastellut soittorasioita ja arvelen, että sellaisen tullessa sopivan antiikkisena vastaan, saatan myös kotiuttaakin. Joskus reilu kymmenen vuotta sitten ostin yhden Saksan matkaltani. Ajatuksenani oli antaa se lahjaksi, mutta en sitten ikinä malttanut. Lopulta oma perhe kasvoi ja siitä oli iloa lapsille. Nyt se löytyy keittiön astiakaapista.

    Kyllä täälläkin yksi keräilijä, joka nykyisin hamstraa lähinnä vaatteita =) Minäkin keräsin lapsena posliinifiguureja. Niitä myös osteltiin koulukavereille synttärilahjoiksi. Lisäksi olen kerännyt mm. kiviä ja karkkiaskeja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kyllä sitä on kaikenlaista tullut keräiltyä, muun muassa myös noita mainitsemiasi kiviä! :) Edelleenkin lasten kanssa kesäisin etsitään yhdessä "aarrekiviä". Tunsin lapsena tämän johdosta monet kivilajitkin, koska olin kiinnostunut siitä mistä omat keräilykappaleeni koostuivat.

    Nuo keräilykohteet ovat kulkeneet käsi kädessä muiden kiinnostuksen kohteiden kanssa; lapsuudessa kissat, jossain vaiheessa hepat jne.

    VastaaPoista