Kaksi kaunokaista

Esitellessäni teille kaksi upeaa neuletakkia viime kuun puolella, tein samalla kirpparireissulla myös kaksi paitalöytöä. Toinen pusero oli minulle vanha tuttavuus Punaisen ristin Kontilta siellä viimeksi asioidessani. Ostin tuolloin Kontista kaksi mekkoa ja Joutselan paitaa sovitin, mutta vein sen vielä harkinnan jälkeen takaisin paikalleen.

Joutselan musta paita Kontissa oli täsmälleen samanlainen, saman kokoinen kuin lempparikirppikseltä löytämäni. Vain hinta oli eri, seitsemän euroa vähemmän. Joutselan mustan puseron juju on sen röyhelömäinen kaulus. Paita on minulle reilua kokoa, mutta juuri semmoinen ihana väljä malli, jonka helman voi laittaa hameen tai housujen alle. 

Joutsela Muoti Oy on 1950-luvulla Riihimäellä aloittanut vaateyritys ja toiminut käsittääkseni 90-luvulle saakka. Jos oikein muistelen, Kirpparikvartetistakin tuttu muusikko Teijo Joutsela osti Joutselan jo 50-luvulla ja hänen poikansa myöhemmin johti yritystä. Veikkaisin tätä minun paitayksilöäni 70- tai 80-luvulla tehdyksi, en osaa ajoittaa tarkasti.

Toisessa löytämässäni puserossa ei ole lappuja ja se on aivan mielettömän taidokkaasti ommeltu. Kaikki puserossa toimii! Upea laskeutuva kangas, kaunis vihreä väri ja katseen vangitseva kaulus yksityiskohtineen. Pusero on päällä juhlallinen ja kerta kaikkiaan sanoinkuvailemattoman kaunis! Vaihtelua paitaan saa siten, että edessä oleva poimutettu koristekaulus on irrotettavissa.

Tämä Joutselan pusero on yhdisteltävissä kyllä taas niin moneen erilaiseen asuun!

Vihreä kaunokainen näyttää tältä! Rakastan hihan mittaa, joka ylettyy kyynärtaipeeseen. Kangas ei rypisty helposti ja on tällaisen antisilittäjän unelma.

Minulla on selvästi meneillään joku juttu kauniisiin nappeihin...

Yllä vihreä pusero ilman koristekaulusta. Kun asu vaatii yläosaltaan hieman enemmän yksinkertaisuutta, irrotettava kaulus vain pois ja pusero päälle. 

Tänään on viimeinen lomapäivä ja huomenna alkaa taas arki ja työ. Olo on levännyt, oli paikallaan viettää loppuloma "tekemättä mitään" - jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Naistenpäivän jäljiltä lapset kysyivät milloin on miestenpäivä. Kun sanoin, ettei ihan heti, lapset halusivat tehdä isälleen yllätykseksi piristyksen. Eilen sitten askarreltiin kortteja ja leivottiin "rakkausmuffinsseja". Tottahan se on, olipa mikä päivä tahansa - jokainen kaipaa piristystä ja sitä, että osoitetaan välittämistä.

Tehtiin perusmuffinsseja, jotka ovat maailman helpoimpia leipoa. Kaikki ainekset vaan kulhoon ja koneen tehtyä työn (eli vatkattua taikinan vaahtomaiseksi), taikina kuppeihin ja uuniin. Päälle askarreltiin vaaleanpunaiset marenkikoristeet. Tehtiin erikseen kovia marenkeja sellaisenaan herkuteltaviksi ja isommat, sisältä pehmeät, muffinssien päälle. Minä tein tuon marenkivaahdon siten, että laitoin kulhoon (jonka pitää olla aivan puhdas!) neljä valkuaista ja tomusokeria (olisikohan ollut 1,5 dl?) ja vähän sitruunamehua - ja kaikki nämä siis samaan aikaan. Vatkausvaiheessa lisäsin myös väriä ja lopuksi kääntelin sekaan myös nonparelleja, joita tuli marenkien päällekin uuniin laitettaessa.

Tässä nyt sitten kirjoitellessani nautin samalla viimeisiä lomakahveja ja herkullisia rakkausmuffinsseja. Lunta tulee taas taivaan täydeltä, voi kevät kyllä minä sinua jo niin odotan! Vielä pohdinnan alla on, mitä kivaa tässä loppupäiväksi keksitään. 

Katselin  muuten Emmyn valikoimasta muutamia kenkiä kevääksi ja tulin siihen tulokseen, että ensin käyn kenkäkaappini läpi ja sitten ehkä palaan shoppailu-uurnille asian tiimoilta. Sen tiedän kuitenkin varmaksi jo, että mustat ballerinat on tulossa hankintalistalle - edelliset alkavat olla puhki.

Mukavaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa uutta viikkoa!

-Tiina