Kauneutta valon ja keskikesän keskellä

Pieni polku salainen, viekoittaa mua metsän syliin. Luonto kauneuttansa ympärilläni tuhlaa, en kaipaa muiden seuraan meluisiin kyliin. Olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa. Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa, juhannuskeijut ihanimmat niityllä karkeloivat. Oravakin puun latvasta huomioni voittaa, juhannusta lehdot järvet niityt, salot ja vuoret soivat. (E. A. Wiksten)

Lopeta jussina uurastus ja työ, lauteilla loju ja löylyä lyö! Sivele itsesi hunajalla, kuningatarten lahjalla ihanalla. Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu, onnelliseen oloon rauhassa vaivu. Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla, oikeus itseäs hoivata sulla. Mielihyvän tunteessa oikein kelli, joka hetkestä nauti ja itseäis helli. 

Nauti uusi perunoita ja voita, mansikoita ja makkaroita. Tee saunaan tuore vasta, varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut. Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, tapaa ystäviä ja tuttuja. Älä murehdi ötököitä, vietä ihania kesäöitä!

Yö oli valkea ja Juhannus, ja pihlajoiden tuoksu kaupungilla. Ja taivahalla illan kajastus, se aamun koittoon suli. Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa, ja talon seinillä ja puistikoissa. Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan. Niin oli ihmeen valkeata vaan. (V. A. Koskenniemi)

Minä avaan syömmeni seljälleen ja annan päivän paistaa. Minä tahdon kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa. Miun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari. (Eino Leino)

Kukkaisniityt kuin keijujen tukkaa, sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa. On korkean korkea taivaankaari, taikaa on täynnä yö mittumaarin. Yölintu hiljalleen armastaan huhuu. Senkin voi kuulla kun luonto puhuu. Kokon liekkien viimein sammuvan näemme. Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme. (Eeva Peltonen)

Minun ainoa pysyvä juhannusperinteeni on tehdä kukkaseppeleitä. Tänä vuonna pitkästä aikaa aion saunoa vastan kanssa, minkä käyn taittamassa pihakoivusta. Keskikesä. Ihana kesä. Joskus olen elänyt aikaa, että olen ladannut johonkin tiettyyn tulevaan tapahtumaan kauheasti odotuksia, elänyt kuin jotain suurta ja suureellista varten. Kaikki suuri ja suureellinen on tässä ja nyt, koko ajan. Onneksi olen päässyt tuosta odotusten liiallisesta virittämisestä siihen tilaan, että on kiva odottaa, mutta se mikä tapahtuu - tapahtuu, ja niin on tarkoitus olla. 

Usein nuorena elämäänsä on suunnitellut elävänsä tietyllä tapaa, etukäteen jo ääriviivat, tarkkaankin, hahmotellut. Jos antaa tilaa erehdykselle, jatkuvalle muutokselle, todennäköisemmin pääsee tavoitteisiinsa. Minulle ainakin kävi niin, että mitä ehdottomammin ja sokeasti jotain asiaa tavoittelin, sitä kauemmas se karkasi ja sitä enemmän "epäonnistuin". Silloin kuin vähiten odottaa, elämä yllättää. Siksi ehkä joskus kannattaa lakata odottamasta ja vain elää. Taikaa on kaikkialla ja kaikessa, se pitää vain opetella näkemään. Elämän suurimmat salaisuudet ovat tarkoitus jäädä mysteereiksi.

Kaikki tekstini sisälle kirjoitetut runot, ja enemmänkin, löydät täältä. Juhannusaiheiset 60-luvun kuvat ovat Hopeapeili-lehdestä. Minä niin iloitsen kaikista ihanista kesäkukista, jotka kukkivat nyt. Alla olevan runon (Muumipeikon juhannusruno, Tove Jansson), johon en koskaan kyllästy, toivotan sinulle kauniita hetkiä ja onnen pisaroita valon ja keskikesän keskelle!

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä, 

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut,

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maaimaa tää minkä nyt mä nään.

-Tiina