sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Silloin kun et mitään etsi - kirpparionni

En tiedä mistä ihmeestä se johtuu, että suunnatessasi kirpparille tavoitteenasi löytää joku tietty juttu - harvemmin se tulee vastaan. Silloin todennäköisimmin hyllyiltä ja rekeiltä pompahtelee verkkokalvojesi ulottuviin ihan kaikkea muuta hirveän ihanaa, ja paljon. Kävimme tyttöjen kanssa Joensuun Kirpparilla.fi- kirppiksellä eilen. En oikeastaan suunnannut kirpparilleni mitään tiettyä juttua mielessäni, mutta kuitenkin enemmän ajatuksissani oli lapsille kaipaamiani juttuja - sekä muutamia sisustusjuttuja. En etsinyt itselleni mitään. Minulla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että kaikki ihanat vaatteeni odottavat vain käyttöhetkeänsä - jono on pitkä ilman uusiakin odottajia.

No, kuinkas sitten kävikään... Ne klassiset. Koko ajan vastaan tuli jotain todella kivaa - minulle. Vaikka yritin katseellakin jo blokkailla ja kiinnittää huomiota vain lasten juttuihin, niin kappas vain koko ajan ilmaantui näkökenttään häiriötekijöitä, joita en voinut ohittaa, hahah. Kaksia kenkiä sovitin, maiharimallisia kenkiä maltillisella korolla ja bootseja. Kummatkin jäivät kirpulle. Bootsit olisin varmaan ottanut, jos ne eivät olisi olleet pikkiriikkisen isot. Minulla on tullut tänä kesänä hiipivä ihastus juurikin bootseihin. Sovittaessani eilen isohkoa paria ihastus syveni entisestään. Toivottavasti sopiva pari vielä tulee vastaan syksyksi. 


Yksi löytö oli sellainen, että melkein itkin verta sen ollessa itselleni liian pieni. Kyseessä on tuolla alla näkyvä Kaunotar- merkkinen takki. Taas kerran, liian iso haba ja hartiat olivat minulla - niistä kinnasi kiinni. Takki oli niin kaunis! Siitä olisi tullut aivan ehdottomasti lempparini, mutta ei, toiselle päätyy hän. Tein monta löytöä ja aika monta rajasin pois. Yllä olevassa kuvassa näkyy vaatteita melkein kaikki ostokseni yhdessä koossa.








Minulla on ennestään joitakin vuosia sitten Ellokselta ostettu vaalea lyhyt farkkutakki, jota olen pitänyt todella paljon. Tänä kesänä olen huomannut, ettei se enää ole ollut mukana asuissa niin usein. Olen ajatellut, että jos vastaan tulisi pidemmän ja väljemmän mallinen, tummempi farkkutakki, voisin hankkia sen ja laittaa entisen kiertoon. Eilen kirpparilta löysin kuvissa näkyvän lähes käyttämättömän Very Nicen tummansininen farkkutakin. En tiedä onko takki uudempaa vain vanhempaa tuotantoa, mutta täytyy myöntää merkin vaikuttaneen myös ostopäätökseen, tai ainakin sovituspäätökseen. Sovituskopissa yllätyin erittäin positiivisesti, koska takki oli vielä kivempi, mitä olin osannut edes kuvitella. Tästä takista tuli heti kättelyssä lempparini. 




Seuraava löytö oli tämä kultaisen kimaltava paita, merkiltään Atmosphere. Paita on väljän mallinen ja vähän isompaa kokoa, tykkäsin siitä kuinka se asettuu hameiden kanssa helma hameen alle sujautettuna. Tykkään noista hitusen pidemmistä hihoista ja kivana yksityiskohtana (jonka huomasin vasta kotona) paidan helma on takaa hieman pidempi. Paita laskeutuu kauniisti.




Tain yhteensä kolme hamelöytöä. Tämä fiftarityylinen hame on hieman pidempi ja edessä on söpöt taskut. Hame on todennäköisesti itse ommeltu. Huolittelut on tehty siksakilla, vetoketju viittaa kuitenkin lähemmäksi tätä päivää kuin autenttista viiskytlukua. Minulla on tällä hetkellä todella suuri kuume poltetun oranssin ja ruosteen sävyjen suuntaan. Tuo ruskean ja ruosteen välimaastosta oleva raita hameessa kutsui minua luoksensa sen värien puolesta. Olin jo sovittanut vaatteita löytäessäni tämän hameen ja otin tämän hieman sokkona mukaan, mallaillen ja toivoen, ettei ole vyötäröltä liian kapea. Mekko onnekseni oli juuri sopivan kokoinen. Melko hyvin onneksi osaa tuon oman kokonsa jo arvioida näppituntumalta.




Toinen hameista, tämä ruosteen värinen samettipintainen pitkä vekkihame, oli itse asiassa ensimmäinen vaate, jonka eilen mukaani otin. Tämän kanssa oli rakkautta ensisilmäyksellä! Kun sovituskopissa onnellisena totesin hameen olevan oikeaa kokoa, näin sieluni silmin itseni tämä päällä liihottelevan syksyisinä päivinä. Hame on varmaan vähän vanhempaa tuotantoa, lapuissa ei ole suomalaisia tekstejä missään. Pidän vyötärökaistaleen mallista ja koristenapit ovat kivat. Mutta tuo väri - se on upea! 




Vekkihameilla jatketaan, nekin ovat nyt joku juttu minulla, näköjään. Tässä harmaassa todella pehmeäkankaisessa ja nätisti laskeutuvassa hameessa oli alkuperäiset laput vielä kiinni, aivan käyttämätön. Hyvä perushame ja tämä on hieman polven yläpuolelle mitoittuva, mikä on ylemmäs kuin moni muu hameeni tällä hetkellä. Minulla on vähemmän täysin yksivärisiä hameita, joten nämä kaksi vekkiyksilöä ovat tervetullut lisä kaappiini.



Kaikki eilisen vaatelöydöt olivat huippuja, mutta erityisen onnelliseksi minut teki tämä löytö - vanha UPEAN vihreä matkalaukku! Minulla oli tarvetta isommalle reissulaukulle ja nyt en malta odottaa milloin saan tähän tavarani pakata! Minulla on ollut lapsena samankaltainen laukku, mutta punainen. Tuli ihan mieleen, kuinka siihen tavaroita aikanaan pakkailin. Olin unohtanut koko laukun. Eilen otin uuden matkakaverin kanssa asukuvia ja alla olevassa kuvassa on Sotkamosta kirppikseltä ostettu hattu sekä Kontista kotiutettu kietaisu mekko, joka ei ole vielä täällä blogissa ollut. Sen verran tuore tapaus sekin. Näiden löytöjen lisäksi mukaan lähti vaalea perusneuletakki (50 snt), koska tunnetusti olen niiden suurkuluttaja. Jos tykkäät näistä kirpparipostauksista, teen blogin instan tarinoihin näistä ennakkoon, tuoreeltaan, videoita - kannattaa sielläkin siis seurailla, jos vain siis on tili ja sitä kanavaa suosii.




Olen syksyihminen. Syksy on lemppari vuodenaikani. Se on ehkä asia, jota ei nyt saisi suomalaisena tällä hetkellä ääneen sanoa. Minulle tulee jossain vaiheessa kesää syksykaiho. Se tulee yllättäen, varoittamatta - mutta aina se tulee. Alkukesästä mietin syksyä ja silloin ajattelin, että onkohan jokin muuttunut, koska toivoin tämän kesän olevan päättymätön ja kaihosta ei todellakaan ollut tietoakaan. Pari  päivää sitten se sitten saapui taas. Sitä on vaikeaa selittää... Se on kuin odottaisia kauan poissa olleen rakkaan saapumista takaisin. Sitä tietää saapumisen ajankohdan ja odottaa sitä kaihoisana, mutta onnellisena. Kuulostaa varmaan hullulta, ainakin niiden korviin, joille syksy on kamalin vuodenaika, jota ei odota sitten pätkääkään. Tykkään talvesta, tykkään keväästä ja tykkään tosi paljon kesästä, mutta mikään ei tunnu samalta kuin syksy. Niin se vain on, minun kohdallani. Tosin, ei se ehkä tuntuisi niin odotetulta, ellen olisi nähnyt kaikkia kesän kukkia, tuntenut sen lämpöä ja nauttinut sen valosta. 

Ennen syksyä on kuitenkin monta monta kesämekkoa, joita haluan pitää! Joten nautitaan nyt kesästä ja huomenna alkavasta heinäkuusta, kaikesta kauniista ympärillämme. 

                                                                         -Tiina







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti