lauantai 16. helmikuuta 2019

Vuokon takki

Pienemmillä pakkasilla, syksyisin ja keväisin kaivan kaapista ylleni tämän 100% villaa olevan Vuokon takin. Tämän takin tarina on sellainen, että löysin sen kerran kirpparilta kahdella eurolla. Takki on todellinen löytö. Jo ostaessa (vuosia sitten) kuitenkin mietin, onko minulla todella käyttöä takille. Halusin kuitenkin pitää löytämäni aarteen.

Aluksi takin kohtaloksi jäi roikkua henkarissa käyttämättömänä ja vein sen jopa kerran kirpparillekin tästä syystä - mutta nyt olen niin onnellinen, ettei sitä kukaan tuolloin ostanut! Kun takki jäi kirpparilta edelleen minulle, pohdin äitini kanssa, voisiko siihen ommella vuorta. Vuorettomuus oli nimittäin yksi niistä syistä, miksi en osannut takkia pitää.

Tulimme tulokseen, että ei tehdä vuorta. Vuosien jälkeen takista on tullut suosikkini, en tiedä muokkautuiko tyylini vuosien varrella takkiin vai mitä tapahtui. Tämä sama tarina on eräillä muillakin vaatteillani ja olen lopulta ollut aina iloinen, etten koskaan luopunut vaatteesta. 















Takki on kokoa s ja se olisi malliltaan varmastikin tarkoitettu isommaksi ja pussimaisemmaksi. Pidän takista kuitenkin juuri noin, itselleni vähän istuvampana. Edelleen tilaa on. Hihat ovat lyhyehköt, mutta minulle ei juurikaan vajaamittaiset. Puhuessani siitä, että tällaiselle lyhyehkölle ihmiselle vaatteiden istuvuudessa on usein ongelmia, usein nuo vanhanajan vajaamittaiset hihat ovat juuri sen pituiset, mistä itse tykkään. Villakangastakeissa (uutta tai vanhaa) usein aina hihat ovat auttamattoman pitkät minulle.

Ylempänä asussa vekkihameen kanssa minulla on Bershkan musta poolo. Tilasin sen niiden sammareiden ohessa itse asiassa vaan kokeilukaveriksi haalarisammareille ja sitten kävikin niin, ettei kaikki sammarit lähtivät palautukseen ja poolo jäi.

Eilen olin ihailemassa upeita Wanhoja tanssimassa ja kyllä siinä katsellessa tulee aina nostalginen olo. Puvut ovat muuttuneet sitten oman ajan, jolloin puvut todellakin huokuivat historiaa - itselläni oli rokokoohenkinen puku (äitini ompelema). Nykyisin mekot ovat prinsessamaisia ja tänä vuonna sali oli täynnä hempeän pastellin sävyisiä tylliunelmia. Olen melkein joka vuosi ollut seuraamassa tansseja ja tänä vuonna silmiin pisti se, että mekkojen alta vilahtelivat enemmistöllä valkoiset tennarit. Korkkarit edustivat kenkävähemmistöä. Osa tanssijoista pisti jalalla koreasti paljain varpain. Muistan kyllä itse, että olivat jalat melko uupuneet koko päivän pituisesta korkkarikipittelystä.



Tänä aamuna sai pitkästä aikaa herätä ilman herätyskelloa! Aurinko on näyttäytynyt eilen ja tänään ja ilmassa on selkeästi kevään tuntu. Tämä viikonloppu kuluu levätessä ja ihan vaan ollessa, ja kyllä sitä on kaivannutkin. Tänä iltana on luvassa myös blini-ilta, nam. 
Kaikkea hyvää viikonloppuusi!




-Tiina





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti