Haaveita
Olen unelmoinut pienestä tytöstä saakka omistavani joskus gramofonin. Soittimessa on mielestäni aina ollut jotain valtavan lumoavaa ja se on esineenä uskomattoman kaunis! En kuitenkaan haluaisi gramofonia koristeeksi, vaan haaveilen toimivasta soittimesta ja vanhasta autenttisesta yksilöstä - en uustuotannosta. Hakusessa on siis torvigrammari, torviosa mielellään kultaisen värinen. En kelpuuta (vielä ainakaan) laatikkogrammaria. Jos kuitenkaan vastaan ei ala tulla torvellista gramofonia, hankin ehkä laatikkomallisen. Niitä tuntuu olevan paremmin tarjolla.
En ole nyt useaan vuoteen aktiivisesti katsellut gramofonien perään. Reilu kymmenen vuotta sitten oli hyvin lähellä, etten erästä yksilöä ostanut. Toimivaa torvellista gramofonia ei ole hyvin usein vastaani tullut, mutta toivottavasti vielä jonain päivänä haaveeni sellaisen omistamisesta käy toteen.
Tämä yllä oleva kuva on Wikipediasta lainattu. Kuuntelin ja katselin eilen illalla youtubesta hartain mielin videoita, joissa vanha grammari soi. Sen soimaan saaminen on soittimesta ja sen kunnosta riippuen oma taitolajinsa sekin. Gramofonin soinnissa on oma käsittämättömän hieno tunnelmansa.
Gramofoni on 1800-luvun loppupuolella markkinoille tullut soitin, jolla soitetaan ns. savikiekkoja. Se oli ilman sähköä mekaanisesti toimiva levysoitin. Ennen gramofonia oli fonografi, jolla voitiin tehdä vahakiekolle kotiäänityksiä. Gramofoni syrjäytti kuitenkin fonografin. Laukkugramofoneissa ääntä vahvistava torvi on koneen sisään rakennettu. Sitä oli kotelossaan helpompi kuljettaa paikasta toiseen. Yksi tunnetuimpia gramofonivalmistajia vanhalta ajalta oli His Master´s Voice, jonka grammareita itsekin olen nettimyynnissä ihaillut. Yrityksen logossa on koira, joka kuuntelee gramofonia sen edessä istuen. (lähde: Wikipedia)
Täytyy alkaa taas aktiivisemmin yrittää toteuttaa tämä pitkäaikainen haave. Jo ajatuskin omasta gramofonista kutkuttelee mahan pohjassa.
-Tiina
En ole nyt useaan vuoteen aktiivisesti katsellut gramofonien perään. Reilu kymmenen vuotta sitten oli hyvin lähellä, etten erästä yksilöä ostanut. Toimivaa torvellista gramofonia ei ole hyvin usein vastaani tullut, mutta toivottavasti vielä jonain päivänä haaveeni sellaisen omistamisesta käy toteen.
Tämä yllä oleva kuva on Wikipediasta lainattu. Kuuntelin ja katselin eilen illalla youtubesta hartain mielin videoita, joissa vanha grammari soi. Sen soimaan saaminen on soittimesta ja sen kunnosta riippuen oma taitolajinsa sekin. Gramofonin soinnissa on oma käsittämättömän hieno tunnelmansa.
Gramofoni on 1800-luvun loppupuolella markkinoille tullut soitin, jolla soitetaan ns. savikiekkoja. Se oli ilman sähköä mekaanisesti toimiva levysoitin. Ennen gramofonia oli fonografi, jolla voitiin tehdä vahakiekolle kotiäänityksiä. Gramofoni syrjäytti kuitenkin fonografin. Laukkugramofoneissa ääntä vahvistava torvi on koneen sisään rakennettu. Sitä oli kotelossaan helpompi kuljettaa paikasta toiseen. Yksi tunnetuimpia gramofonivalmistajia vanhalta ajalta oli His Master´s Voice, jonka grammareita itsekin olen nettimyynnissä ihaillut. Yrityksen logossa on koira, joka kuuntelee gramofonia sen edessä istuen. (lähde: Wikipedia)
Täytyy alkaa taas aktiivisemmin yrittää toteuttaa tämä pitkäaikainen haave. Jo ajatuskin omasta gramofonista kutkuttelee mahan pohjassa.
-Tiina
Kommentit
Lähetä kommentti