Joulun odotus

Mekko- ja vaatehöpinöiden lisäksi kirjoittelen varmasti kaikenlaisista muistakin asioista, jotka tuottavat minulle iloa. Vaatteiden lisäksi täällä näkynee retroilua, innostuneisuutta kaikenlaisesta vanhasta (niin esineistä kuin asioista), kirppistelyä ja myös minun ajatuksiani elämästä yleensä. Joulu on minulle tärkeää ja merkityksellistä aikaa. Tuntuu hyvältä, että on saanut elää aivan uudenlaista joulutunnelmaa oman perheen ja lasten kautta sekä luoda aivan omia jouluperinteitä. Ei ole mielestäni yhtä oikeaa tapaa missään asiassa - ei myöskään jouluperinteissä tai joulun vietossa, vaan tärkeää on jokaisen etsiä niitä itselleen merkityksellisiä asioita ja luoda omia perinteitä.

Joulu on ollut aina tärkeä juhla minulle, lapsuudesta saakka. Siinä on vain sitä jotakin. Lämpöinen tunnelma, yhdessäolo ja perhe, auttaminen, lahjojen antaminen ja hyvä mielen jakaminen - ne koskettavat minua. Olen perhekeskeinen ihminen ja rakastan perinteitä, joten...

Tänään ajattelin kirjoitella teille muutamasta joulun odotukseen liittyvästä jutusta. Kaksi vuotta sitten olin kirjakaupassa ostamassa lahjoja kummilapsilleni, kun myyjä vinkkasi minulle erästä joulukalenterikirjaa. Hän vakuutti minut niin perusteellisesti, etten voinut olla ostamatta sitä. Luemme lasten kanssa joka päivä kirjoja ja ajattelin, että jospa tästä tulee oma jouluperinteemme ja siitähän tuli. Kirjan nimi on Suuren metsän joulu. Sen on kirjoittanut lastenkirjailija Ulf Stark ja kuvittanut Eva Erikson. Kuvitus on kaunis ja tarina kertoo Kire-tontun ja metsän eläinten jouluisesta seikkailusta.

Nyt on meneillään kolmas joulu kirjan parissa ja vielä menee niin, etteivät lapset muista edellisjouluilta kuinka tarina menikään. Olen lukenut, että lukijat ovat kehitelleet tämän tarinan ympärille tapahtumia kotona, joiden kautta tarinaa eletään todeksi. Kotoa on löytynyt tontun hattu ja lapaset tietyssä kohtaa tarinaa jne. Ehkä tätä toteutan joskus myöhemmässä vaiheessa itsekin. Meillä on toinenkin perinteinen joulusatu, johon liittyy oma jouluperinne - mutta kerron siitä vähän myöhemmin lisää. 

Tänä vuonna ostin itselleni taas partiolaisten joulukalenterin, lapset saavat perinteisesti oman suklaakalenterinsa isovanhemmiltaan lahjaksi. Hassua on ollut seurata, että minun kuvakalenterini tuntuu kiinnostavan lapsia kaikista eniten. He jännittävät joka päivä, mitä äiti saa seuraavasta luukusta. 

Tällä hetkellä lapsia jännittää, tuleeko luukusta 15 merenneito. Tänä vuonna tein vanhaan lasiastiaan asetelman, joka on vieläkin hieman keskeneräinen. Kuvissa se ei ole myöskään niin nätti kuin luonnossa. Asetelman keskellä nukkuu pieni muovinen kauris, jonka olen joskus kirpparilta poiminut mukaani. Minun lapsuuteni on ollut yhtä erilaisten tavaroiden keräilyä ja säilyttämistä, mistä tavasta minun on pitänyt opetella jossain määrin eroon. Hipistelen kaikkea ihanaa, pientä ja kaunista, nykyään osaan jättää asian hipistelyyn ja ihailuun jokaisen ihanan esineen kotiin kantamisen sijaan. Vaatekaapissa pidän myös nykyisin tasapainoa, kaikkia käytän ja jos jotain ostan - se yleensä tarkoittaa myös jostain luopumista.

Perinteisiin koristeisiin meillä kuuluu olkipukki, tontut ja kyntteliköt. Tosin tänä vuonna täytyi ostaa uudet kyntteliköt vanhojen tilalle. Olkipukki on kestänyt muutot, mutta hieman on kärsinyt niissä kuitenkin. Tontuista oikeanpuoleinen on lapsen hoidossa tekemä. Tontut istuvat tällä hetkellä kirjahyllyn päällä kurkistelemassa. 

Jouluruoat teemme melko pitkälti itse ja pöydästä löytyy hyvinkin perinteiset suomalaiset jouluruoat, joiden ystäviä olemme. Manchesterin reissulta tarttui joulupöytäämme perinteeksi myös englantilainen juustopiirakka, omia twistejäkin löytyy siis. Ensi viikolla alkaa jouluruoan valmistustalkoot, tehdään muun muassa laatikot ja karjalanpiirakat. Pipareita ja torttuja olemme lasten kanssa jo tehneet ja ne on myös jo syöty. Ensi viikolla teemme piparkakkutalon, mitä on kovasti odotettu.

Itsenäisyyspäivän kukat ovat vielä pöydällä ja perjantaina poikkesin työpäivän lomassa käymään kahvila Houkutuksessa. Vastustamaton lumiukkopipari oli pakko ostaa, mutta ei sitä melkein raaskinut edes syödä! Lumiukon pää oli tehty kuorrutetusta jonkinlaisesta suklaapallosta.

Kaivoin kamerani esille ja toivon mukaan tulevat kuvat ovat pian sillä otettuja. Nämähän ovat vain puhelimen kameran kuvia. Kaikki on tässä vaiheessa blogin kanssa opettelua ja toivottavasti kehitystä tapahtuu pikku hiljaa...

Joulun odotuksen lisäksi - tänään toivotan teille erittäin hyvää suomalaisen musiikin ja Jean Sibeliuksen syntymäpäivää!

- Tiina