maanantai 31. joulukuuta 2018

Happy New Year's Eve!

Muistan lapsuudesta, kun vanhemmat ihmiset päivittelivät ajan menevän nopeammin mitä vanhemmaksi tulee - tai, että se tuntuu siltä. Nyt viime vuosina olen todennut itse aivan saman, siltä se todella tuntuu. Vuosi on kulunut taas hirvittävän nopeasti, livahtanut sujahtaen silmien edestä noin vain. Kuluvana vuonna on tapahtunut merkittäviä asioita elämässäni, sain kesän korvilla kolmannen pätevyyteni opiskeltua ja aloitin syksyllä uudessa työpaikassa. Lapset kasvavat hurjaa vauhtia ja koko ajan vain ymmärrän selvemmin kuinka ohikiitäviä nuo hetket ovat, kun omat lapset ovat pieniä. 

En tee uudenvuodenlupauksia. Yritän elää jalat maassa, mutta hetkessä. Olla läsnä mahdollisimman paljon joka hetki. Joillekin uudenvuodenlupaukset toimivat hyvänä uutena alkuna, starttina johonkin itselle merkittävään tavoiteltavan arvoiseen asiaan. On tärkeää arvioida elämäänsä koko ajan, en tarkoita stressaamista, vaan itselle tärkeiden asioiden pohtimista. Mikä oikeasti on tärkeää. Minulle tärkeintä on rakkaus ja se millainen olen muille ihmisille. Työni kautta toivon, että annan kaiken tukeni ja voimani, positiivisuuden siemenen, sitä tarvitseville. Odotan todella, että hyvyys, toisista välittäminen, aitous ja hyvät käytöstavat (toisten kunnioittaminen ja huomioiminen) tulisivat "muotiin". Ja ehkä ne tulevatkin, mikäli katsoo mediasta nousseita juttuja ihmisten vapaaehtoisesta auttamisen halusta ja sen kasvamisesta. Minusta tärkeintä on kuitenkin, että on läsnä juuri niille lähimmille ihmisille, erityisesti lapsilleen. Mikään ei ole niin arvokasta.

Harkitsin hyvin pitkään blogin aloittamista. Se oli minulle suuri kynnys ylitettäväksi, monestakin syystä. Ehkä kerron niistä syistä lisää joskus toisella kerralla. Voisin ajatella tulevasta vuodesta, että olen ottanut nyt uusia askeleita ja toivon niiden kantavan.






Näissä kuvissa minulla on ylläni UFFin Jyväskylän kirppikseltä hankittu NOA NOAn ihana hame ja samalta reissulta ovat myös nuo hopean väriset metalliset helmet. Paita on Ellokselta tuollainen lyhyemmän mallinen neule ja kengät peruskorkkarit (muistaakseni H&M:ltä). Hiukseni alkavat päivä päivältä olla lähempänä päämäärää, eli omaa vaaleaa sävyä. Pituuttakin on kertynyt jo melko paljolti, vähän vaiheilen annanko kasvaa vain leikkaanko taas vähäsen. Minulla on aikanaan ollut oman luontaisen hiusvärini kanssa pitkälle alaselkään yltävät hiukset. Vaikeaa enää kuvitella.

Tämän postauksen myötä toivotan Sinulle oikein pirskahtelevaa ja iloista vuodenvaihdetta sekä hyviä ja kauniita asioita tulevalle uudelle vuodelle 2019! 
Kiitos, että jaat ajatuksiani ja luet kirjoituksiani.

<3 Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti