torstai 27. joulukuuta 2018

Joulutonttutulppaani

Jossain vaiheessa lupasin kertoa joulukalenterikirjan lisäksi toisesta kirjasta ja sadusta, josta on muodostunut jouluperinteemme. Kuu omenapuussa on kirja minun omasta lapsuudestani, vaikkakin julkaisuajankohdaltaan se on vielä paljon aikaisempaa tekoa. Kirja on vuodelta 1957. Muistan, että sen tarinat olivat todella mielikuvitusrikkaita ja vähäinen kuvitus sai mielessä pohdiskelemaan itse lisää sitä, miltä kaikki näyttäisi. 

Luin tarinoita vanhimmalle tyttärelleni ja eräänä jouluna hän katsoi amaryllistä todeten: 
"Äiti, tuohan on se joulutonttutulppaani!"
Joulutonttutulppaani sadussa Kirsti pieni koululainen oli sairastunut juuri jouluksi tuhkarokkoon. Hän sai lahjaksi koulutovereiltaan tulppaanin. Kirstin sairastaessa tulppaani kasvaa ja aivan kuten amarylliksessäkin, nuppu näyttää aivan pikkuruiselta tontun lakilta. Tulppaanista tuleekin esiin tulppaanitonttu ja paljastuu, että tulppaani on vahingossa Suomeen eksynyt erityislaatuinen tulppaani, jonka sipulissa asuu tonttu. Tonttu pitää Kirstille seuraa ja hän paranee pian. Lisäksi tonttu opettaa Kirstin hoitamaan tulppaanin sipulia. 

Tämän tyttäreni ajatuksen jälkeen meillä on ollut joka joulu amaryllis. Eräänä jouluna erehdyksissä oli tullut otettua valkoinen kukka ja värin paljastuessa tyttäreni totesi, että se onkin joulukeijutulppaani. Joka tapauksessa, joka joulu luemme tarinan ja lapset odottavat amarylliksen puhkeamista kukkaan ja toivovat, että ehtisivät nähdä siellä asuvan tontun ennen sen "karkaamista". Tonttu nimittäin hyppää kukasta sen auettua. Vielä ei ole tonttua tavoitettu.











Kirjassa on monta jouluista satua, mutta myös muitakin. Kuvitus todellakin ruokkii lapsen mielikuvitusta ja on kaunista. Alla muutamia kuvia satujen kuvituksesta - sillä itse asiassa juuri Joulutonttutulppaanissa ei ole yhtäkään kuvaa. Silti vieläkin voin muistaa millaiseksi tontun lapsena kuvittelin. Kuinka se heiluttelee pikkujalkojaan istuessaan Kirstin pöydän reunalla kertoen tarinoitaan.













Alimmainen kuva on kirjan nimikkosadusta. Yksi kirjan saduista on toiminut eräänlaisena inspiraation lähteenänäkin, kun kirjoitin yhtä runoa. Kirjoitan paljon kaikenlaista, runoja vielä tällä hetkellä pöytälaatikkoon - en usko niiden siellä kuitenkaan pysyvän ikuisesti.
Tässä oikeastaan viimeinen joulun viettoon liittyvä julkaisu, seuraavaksi tulossa se paperinukke sekä taas mekko/asujuttuja.

Mukavaa loppuviikkoa!

-Tiina













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti