tiistai 22. tammikuuta 2019

Hetken hiljaisuus

On vierähtänyt päiviä ilman päivityksiä blogissa. Olimme viikonlopun reissussa ja toista päivää olen maannut sängyn pohjalla. Tänään teille tässä vähän sekalainen seurakunta asioita, yhtä sekalainen kuin tuo vielä toipuva happarainen olemukseni. 

Alla olevissa kuvissa on Mäntyharjun Iso-Pappilan museo. Tällä hetkellä siellä on menossa näyttely sisällissodasta. Me emme vierailleet museossa vaan menimme miljöön ohi leikkipuistoon. Tienoo on minulle hyvin tuttu. Iso-Pappilan päärakennus on rakennettu 1800-luvun alkupuolella kirkkoherran asuinrakennukseksi. Jos käyt Mäntyharjussa, suosittelen lämpimästi (erityisesti kesäaikaan) tätä museota. Lisäksi aivan pappilan lähettyvillä on vireä katettu kesäteatteri näytöksineen ja veteraanipuisto korsumuseoineen. Monelle tuttu Salmelan taidekeskuskaan ei ole kaukana tästä paikasta ja erityisesti kesäisin kaikkia näitä maisemia voi ihailla kuljeskellen paikasta toiseen kauniita, metsäisiäkin, polkuja pitkin. Tuon pappilan pihapiirin hienon navetan alakerta on osa Salmelan näyttelyitä ja vintiltä löytyy vanhoja maa- ja metsätalouskoneita.

Viikonloppuna oli upea pakkassää ja maisemat olivat mitä parhaimmat!






Olen joskus kirpparilta ostanut alla näkyvän villaisen venäistyylisen kukkahuivin. Huivi on lämmin ja mikä kuviointi ja mitkä värit! Minulla on aikanaan ollut isompiakin samantyylisiä huiveja ja harmittaa, että olen antanut ne nuorempana pois. Vaikka ulkona paukkuu pakkanen ja on täysiään talvi, mieleni on kääntynyt jo kevättä ja valoa kohti. Huivin väreistäkin tulee kaipuu keväisiin ja kesäisiin vaatteisiin ja sävyihin - kaikkeen kepeään.








Muutama vuosi sitten ostin korusetin Facebookin vintagekirppiksen myyjältä. Paketissa oli useampia koruja, mutta ostin koko paketin vain alla näkyvän rintakorun vuoksi. Muut koruista taisin antaa lapsille leikkeihin ja lahjoiksi. Rintaneulan kivi on suuri ja ruskea. Kivi on niin suuri, että korulla on painoa. Tuosta syystä se ei käy ihan mihin tahansa kiinnitettäväksi ja siksi se on enemmän viettänyt aikaansa kaapissa kuin esillä - mikä harmittaa minua. 





Viimeisimmässä kuvassa näkyy äitini minulle tänä talvena neulomat pitkävartiset villasukat. Sain näitä häneltä kolme paria eri värisinä. Nämä ovat se asuste, jota oikeasti olen pitänyt viime päivinä päälläni, koko ajan. Äitini on neulomassa minulle hametta, joka on melkein valmis. Sovitin sitä jo kerran ja en malttaisi odottaa, että saisin sen käyttöön. 

Tommy Tabermanin runon myötä toivon teille mitä parhainta viikkoa! 
Täällä on ollut hiljaista, mutta palaan taas aktiivisena langoille voimien palattua.

"Hiljaisuus
on äänistä ylivoimaisesti paras
Hiljaisuutta ei ole olemassa
ja siksi me emme
tule toimeen ilman sitä
ilman hiljaisuutta 
ei kuule
sitä ainoaa ääntä
jota on syytä kuunnella;
hiljaisuutta
Se kertoo mitä tehdä ja minne mennä
ja miksi
ja mitä muuta me emme
janoa täällä kuulla
Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta."


-Tiina












2 kommenttia:

  1. Jos laitat kankaan nurjalle puolelle korua hieman suuremman pahvinpalasen ja kiinnitätä korun kankaanja pahvin läpi, niin ohuempikin kangas kestää korun painon. T. Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi vinkistä! Noinhan se varmaan tosiaan toimiikin, pitääpä kokeilla tämän korun kanssa! :)

      Poista