Kukkakuvioinen hame ja peltirasia - sekä pohdintoja

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen paketissa, ai että! Tänään sain töissä muutamia leikkisiä lisänimiä päivän asustani, mutta nämä asukuvat ovat eiliseltä. Ehkä tämän päivän asusta lisää myöhemmin. En saa tarpeekseni tuosta Vintage Eija´silta hankkimastani kukkahameesta! Se on niin kaunis! Yksi tämän hetkisistä lempparivaatteistani, ehdottomasti. Eilen sen kanssa minulla oli mustaa ja ruskeaa, yläosa kaikkinensa kirppareilta hankittua. Aluspaita on musta hihaton (muistaakseni alun perin Vilan?) liukasta materiaalia oleva paita ja sen päällä on neuletakki, jonka olen ostanut samalla reissulla kuin Kaisu Heikkilän mekkoni. Neuletakissa on lyhyehköt hihat, joten ei mene ihan paukkupakkasilla. Siinä on kaunis miehusta, harmi, kun nyt ei ole lähikuvaa siitä. Neuletakki on alun perin Espritin ja se on tehty muun muassa villasta, angorasta ja kashmirista. 

Minulla on talvella melkein aina mustat sukkikset. Todella usein. Jalassa minulla on töissä sisällä ollut nyt nuo Ellokselta tilatut loaferit, joista pidän erittäin paljon. Ovat todella kivan malliset, ja hyvät jalassa. Minulla on jo toiset tällaiset mustat loaferit menossa ja omistan myös samanlaiset leo-kuviolla. Harmikseni huomasin, ettei näitä loafereita ole enää myynnissä. Siinä onkin kinkkinen paikka, kun haluan näiden kuluneiden mustien tilalle uudet vastaavat. Minun pitäisi ostaa itselleni oikeat työkengät. Suurimman osan työpäivästä seison tai kävelen paikasta toiseen, joten kenkien pitäisi olla jalassa hyvät ja jalkaa oikeasti tukevat kengät. En vain ole perinteinen työkenkäihminen... Pitäisi löytää sellaiset, jotka käy kaiken kanssa - siinäpä sitä onkin. 






On tuo hame vain niin uskomattoman upea! Mitenhän maltan keväämmällä laittaa sen odottamaan taas syksyä ja talvea? Niin kuin aiemmin jo todettu, ja havaittu, kukkakuviot kiehtovat minua. Alla niitä onkin hieman toisenlaisessa muodossa. Tuo peltirasia on minulle erittäin rakas. Olen onnellisessa asemassa siinä mielessä, että olen saanut tuntea kaikki isovanhempani ja olla heidän kanssaan läheisissä väleissä. He ovat kaikki luettavissa elämäni merkittävimpiin henkilöihin. Nyt heistä on elossa enää äitini äiti. 

Kuvissa näkyvä peltirasia oli aina ukin pöydällä. Muistan sen olleen aina ja vanhahan se onkin. Ukin kuoltua mummo antoi rasian minulle ja jotenkin silloin erityisesti tunsin kaiken sen haikeuden tietynlaisen aikakauden päättymisestä. Peltirasia on suklaakonvehtirasia. Sen pohjassa on tiedot, jotka johtavat sen Lappeenrantaan. Peltirasia on nykyisin Fazeriin sulautuneen Chymoksen käsialaa. Millaisiakohan konvehteja se on sisältänyt?

Tiesitkö, että Chymos tulee kreikan kielen sanasta juoma ja yritys olikin alun perin alkoholittomien juomien valmistaja? Lappeenrantaan yritys siirtyi 1920-luvulla ja se alkoi valmistamaan juomien lisäksi myös hilloja, marmeladeja, hyytelöjä ja lopulta makeisia. Tunnetuimpia makeisia ovat Marianne, Omar, Pantteri ja Lontoon Rae. 










Kirjoitin teille, että minulla oli korkea kynnys bloggaamisen aloittamiseen, vaikka olin sitä jo pitkään ajatellut ja halunnutkin. Yhden syyn kynnystä korottavista tekijöistä jo mainitsinkin; kameran edessä oleminen ei ole mielijuttujani. Jos otetaan kuvaa, minä ole se siihen ensimmäisenä mukaan hyppääjä ja vaan se joka salaa hiipii pois, heh. Tykkään olla enemmän kameran takana kuin edessä. 

Nyt kuluneen bloggailun aikana olen alkanut tottua kuvissa olemiseen ja oman naaman näkemiseen. Tähän kuvaamiseen liittyy toinenkin asia - yksityisyys. Haluan kirjoittaa ja kuvata asioista/asioita, joista olen innostunut ja jakaa tätä innostusta muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. En koskaan ole halunnut olla huomion keskipisteenä tai julkinen henkilö. Olen sitä riittävästi työni puolesta. Tämänkin asian kanssa olen kuitenkin nyt tehnyt sinun kaupat ja olen nyt tämän blogini kanssa julkinen. 

Sosiaalinen media. Siinä myös yksi tekijä. Olen yksityishenkilönä ollut aiemmin ainoastaan Facebookissa. En ole halunnut rekisteröityä Instagramiin tai muihin palveluihin. Haluan elää todellisessa maailmassa, en sosiaalisissa medioissa. Minulle ne eivät ole todellista maailmaa. Toisille voivat olla, jokainen meistä toimii sen mukaisesti, mikä tekee juuri omasta elämästä elämisen arvoista. Olen nyt blogin instatilin kautta saanut maistiaisen kyseisestä kanavasta. Hienoa on saada seurata niitä juttuja, mistä tykkää ja tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin. Sitten ovat ne varjopuolet, jotka varmaan kaikki tietävät - en pureudu niihin juuri nyt enempää. Esimerkkinä sanottakoon vaikka seurailijoiden kerääjät, epärehelliset ihmiset ja stalkkaajat. Insta on myös kovasti tarjonnut jo minulle silikoneja, mikä on huvittanut ja toisaalta huolestuttanut. Mitä tuommoinen tekee epävarmalle ja nuorelle ihmiselle? 

Kun kirjoitan blogiani, kuvani eivät ole priimaa ja jutut ovat oikeasta elämästäni. Rajaan asioita, mutta olen todellinen ja aito. En rajannut blogilistoille itseäni vain vintagebloggaajaksi, koska täällä näkyy muutakin - kaikenlaisia juttuja minun elämästäni. Pääkiinnostus kuitenkin vintagessa,  historiassa, kirppisjutuissa ja omassa tyylissä. Olen myös erittäin luontorakas ihminen, joten instassa näkyy tuon tuosta luontokuvia. 

Tulipas siinä paljon ajatuksia. Tämän viikonlopun olen ihan vapaalla - myös blogista. Palaan asiaan taas maanantaina, instaan ja faceen saattaa joitain päivityksiä tulla - seuraile tunnelmia sieltä! Toivottan kaikille oikein ihanaa, leppoisaa ja kaikin puolin hyvää viikonloppua!

-Tiina



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaisu Heikkilä Oy

Kirjokangas Oy:n upea mekko

Kirppislöydöt reissusta: Kajaani ja Sotkamo