maanantai 14. tammikuuta 2019

Viikonloppukuulumisia

Ei uskoisi tänään pyryn keskellä, tuulessa ja tuiskeessa (kahdet lumityöt jo tehneenä), että viikonloppuna Suomen talvi antoi sitä parastaan - aurinkoa ja kevyttä pakkasta! Oli todella rentouttavat vapaat. Tänään täydellä tohinalla alkoi uusi työviikko ja iltaliikuntaryhmäkin on jumppailtu. 

Vietin viikonlopun Kiteellä. Ulkoilimme todella paljon, kävimme muun muassa seuraamassa ulkoilmakiekkoa. Illalla pistäydyimme paikalliseen ja saimme olla ainoina paikalla, heittelimme dartsia ja pelasimme biljardia. Ajoissa kotiin ja kunnon yöunet, siihen päälle rauhallinen ja pitkä aamukahvi. 








Aamukahvin jälkeen kävimme pitkällä kävelylenkillä ja kuvasin matkan verralla muutamaa kaunista rakennusta. Kiteen kivinen 1886 rakennettu luterilainen kirkko on todella kaunis. Vasta rakennetulle kirkolle kävi huono tuuri, se paloi sisältä heti käyttöön oton jälkeen ja uudelleen korjaustöiden jälkeen se voitiin ottaa käyttöön vasta 1890. Tästä tulee mieleeni eräs (vanhimman lapseni mielestä karmiva, heh) tarina omasta elämästäni. Olen itse kotoisin pienestä kaupungista. Lapsena kerroin äidilleni nähneeni unta, että tietyssä paikassa oli kirkko (missä ei siis silloin ollut eikä nykyisinkään) ja että olin unessa sen sisällä. Muistan tämän unen osittain edelleenkin, muistan pieniä häivähdyksiä kirkon sisätiloista unessani. Äitini katsoi minua vähän aikaa oudon näköisenä ja sanoi, että siinä paikalla on ollut entinen kirkko joskus kauan kauan sitten. Se kirkko oli tuhoutunut tulipalossa. En tiennyt asiasta ollenkaan, hassua sattumaa - vai mitä lie, unet ovat mielenkiintoisia. 







Yllä olevaa rakennusta katsoessamme pohdin ääneen, että kuinka seinät kestävätkään tuommoista peittävää köynnöskasvia. Seinät ovat kuulemma olleet aina sen peitossa. Hieno rakennus, en tiedä mikä on ollut alun perin. Alla kuvissa näette vanhempaa ja uudempaa funkkistyyliä. Ylempi rakennuksista on kaupaksi alkujaan rakennettu ja myöhemmin siitä on toiminut muun muassa ehkä legendaarinenkin Kiteen Karhu ravintola. Sama ravintola toimii edelleen (mekin siis kävimme juuri siinä paikallisesta puhuessani) muissa tiloissa. Funkkistyylihän on hyvin riisuttua, pelkistettyä ja korutonta - rakennuksen tarkoitus on palvella sitä toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla, mitä varten se on rakennettu. Toinen funkkisrakennus on entinen linja-autoasema, joka on rakennettu muistaakseni 1950-luvulla ja sitä on kutsuttu myös invalaksi, sotainvalidit ovat sen aikanaan rakentaneet ja kunnostaneet. Linja-autoasemana kyseinen rakennus ei toimi, taisi olla jonkinlaisena nuorisotilana. Upeita rakennuksia selkeälinjaisuudessaan molemmat.











Mikä oli viikonlopputyylini?
Yllä oleva vasemmanpuoleinen villapaita (puolisolla oikeanpuolein, true match!) ja valkoiset toppahousut ja sininen toppatakki. Olin villapaidassa ja toppiksissa paikallisessakin, aika mahtavaa meininkiä sanoisinko. Voisiko olla rennompaa, ja sitä todella kaipasikin. Rentoutta, lepoa ja kevätaurinkoa - laatuaikaa tärkeimmän ihmisen kanssa.

Paljon on uusia postauksia jo mielessä ja tänään julkaisen viikonloppukuulumisien lisäksi toisenkin, takkiperheen uuden - ehkä ristiriitaisenkin, jäsenen. 

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Tiina


P.S. Aiemmin kirppislöydöissä näkyneen jakkupuvun taustoja vähän selvisi ihanan Eijan ansiosta. Jakkupuku on kasaria, sen loppua. Sen valmistanut liike on toiminut 1980-luvulla vielä kuulemma Turussa ja on varmaan tosiaan putiikin omaa tuotantoa. Saa nähdä millaisiin muutostöihin puvun kanssa päädyn - vai päädynkö sittenkään...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti