Vintageturkis

En ole koskaan oikein ollut turkiksien ystävä. En kokoturkiksien, en karvakaulusten, en hattujen tai liivien. En aidon, enkä muunkaan version. Tämä ei ole ollut aikanaan eettinen tai ideologinen valinta - vaan ei vaan ole ollut minun juttuni, niin en ole oikein asiaa joutunut omalta kohdaltani edes pohtimaan.
Kunnes...

Törmäsin tähän vintage turkistakkiin Zadaassa. Myyjä ei ilmoittanut muuta kuin takin olevan vintagea ja sisältä paikkailtu. Minä ajattelin, että onpa kaunis takki. Olin ajatellut myös sen olevan tekoturkista. Automaattisesti, jotenkin. Kun paketti saapui minulle ja avasin sen, paljastui, että takki on Suomessa valmistettu ja sen on valmistanut Polar. Takki on oikeasti vanha, en tiedä kuinka vanha. 

Sitten se iski, yhtäkkiä...

Kuinka minä suhtaudun turkikseen? Mitä minä asiasta oikein ajattelenkaan.

En kannata tarhausta, en oikein ymmärrä sitä. En ymmärrä montaa muutakaan asiaa, mitä ihminen maailmassa tekee toiselle ihmiselle saati sitten luonnolle. Olen itse maatilalla kasvanut ja luonto on minulle erittäin tärkeä asia. 

Nyt asiaa ajateltuna, suhtaudun vintageturkiksiin myönteisellä tavalla, minulle asia on ok. 

Voisi päätellä valmistajasta, että tämä olisi ollut aito turkis. Ei tämä mielestäni kuitenkaan ole, kun asiaa tutkailin. En tiedä, olisiko asialla minulle väliä? Aloin vain pohtimaan oman ajatusmaailman tarkastamisen lisäksi, otanko turkkia käyttämällä kantaa johonkin asiaan, johon en halua ottaa kantaa. 

Takki on aivan mieletön. En edelleenkään syty turkiksille, mutta tämä yksilö taisi löytää tieni minun kaappiini. En usko, että tämä tulee olemaan ihan se everyday - arkitakkini.

Melkein kaikki takkini ovat tällä hetkellä vintagea. Niiden lisäksi minulla on farkku-, nahka- ja kirppikseltä hankittu ja täälläkin nähty musta pitkä villakangastakki.

Tämä varmaan jää vintage karvakaulustakin kanssa juhlavampaan käyttöön.

-Tiina