lauantai 5. tammikuuta 2019

Tavaroita ja tarinoita

Olen Instagramin puolella julkaissut jonkin verran kuvia tavara-aarteistani ja tänään jaan aarteitani myös täällä blogissa. Olen rakastanut kirppiksiä aina, aivan pienestä tytöstä pitäen. Se tunne, kun astut ovesta sisään ja vastaan voi tulla mitä tahansa. Nyt jälkeenpäin mietittynä myös nuoruudessa pidin vintagevaatteista - en vain tiedostanut sitä. Eilen juuri katselin nuoruuden kuvia ja niissä päälläni näkyi kirppareilta haalittuja tai lahjaksi saatuja vintagehameita, -paitoja ja kenkiä. Kirppareilta lapsuudessa löydettyjä tavara-aarteita minulla on jonkin verran myös tallella, ehkä joskus jaan ne täällä teidän kanssanne. 

Minun ehdoton aarre- ja kirppariystävä ja -ymmärtäjä on ollut aina mummoni. Tiimari oli ennen meillä placetobe ja samoin eri kirpparit. Edelleen käymme kirppareilla yhdessä ja esittelemme löytöjä toisillemme. Ensimmäisenä kuvissa näkyy ensimmäinen (tallessa oleva)  omillani tehty kirpparilöytö. Posliiniperhonen on käsinmaalattu ja sen värit ovat aivan mielettömän kauniit. Perhonen on kooltaan noin kämmenen kokoinen. Olen joskus säilyttänyt siinä koruja, mutta nyt se on vain koristeena sellaisenaan ikkunalla. Sen pohjassa lukee import, Chubu China ja hand painted.








Toinen tavara pitää sisällään sellaisen tarinan, että tyttäreni on saanut sen entisiltä naapureiltamme. Asuin vanhimman tyttäreni kanssa pienessä kylässä, jossa naapuriapu oli ihan uskomatonta. Nämä kyseiset naapurit, vanha pariskunta, tarjosivat aina apuansa. Eräänäkin aamuna töihin lähtiessä ihmettelin, miksi autoni ei lähtenyt liikkeelle. Ennen kuin ehdin kunnolla nousta edes ulos autosta, naapurin setä sanoi havainneensa ongelmia autossani ja epäili sen olevan jäätyneet jarrut. Hän auttoi ja pelasti minut pinteestä, ehdin ajoissa töihin. Tuosta asuinpaikasta minulla riittäisi tällaisia tarinoita loputtomiin. Harvoin enää missään kokee tuollaista yhteisöllisyyttä. No kuitenkin, eräänä päivänä pariskunta antoi kuvien poliisiauton tyttärelleni sanoen, ettei heillä ole enää sillä leikkiviä lapsia. Auto on valmistettu 1979 ja mieleeni tulee ihan omat pikkuautoleikit veljeni kanssa. Noista autoista ei harmillisesti ole säilynyt yhtään tähän päivään.







Rakastan taidetta. Olen harrastanut itsekin maalaamista ja piirtämistä, viime vuosina sille on jäänyt vähemmän aikaa. Eräs taiteilijasuosikeistani on Vincent Van Gogh. Olen käynyt Pariisissa kaksi kertaa ja kuvien kirja löytyi ensimmäisellä kerralla pariisilaiselta kirpparilta. Kirjassa on todella paljon  Goghin maalauksia ja osa niistä on irrotettavia, joita voisi vaikka kehystääkin. Edelliselle omistajalle osa kuvista on irrallisina kelvannutkin, koska muutama kuvista puuttuu. Kirja on painettu vuonna 1941 eli kyseessä on vanha teos. 














Opetustaulut ovat tällä hetkellä kuuma juttu sisustuksessa. Erityisesti opetustaulut Ebba Masalin kuvilla ovat erittäin suosittuja. Ennen kuin tämä buumi oli lähtenyt liikkeelle, ostin ensimmäisen ja ainoan opetustauluni. Sen ostamisesta on nyt seitsemän, kahdeksan vuotta. Värit puhuttelivat ja kaipasin taulua tuolloin uuteen kotiini. Maksoin opetustaulusta kirpparilla viisi euroa. Hassu yksityiskohta on, että vasta myöhemmin huomasin opetustaulun olevan leimattu oman synnyinkaupungissani sijaitsevan koulun käyttöön. Ostin sen aivan toisesta kaupungista. Tällä hetkellä taulu ei valitettavasti korista seinää tilan puutteen vuoksi, mutta toivottavasti taas joskus. 







Viimeisenä kuva tältä aamulta, kun tyhjensin astianpesukonetta. Ei sentään kuvaa astianpesukoneesta, mutta meidän mukihyllystä. Kuvasta ei ehkä näy tarpeeksi hyvin kuinka monta muumimukia meillä onkaan. Joukossa myös muita yksittäisiä mukeja. En keräile muumimukeja. Tykkään muumeista, mutta tämä muumimukipaljous johtuu siitä, että kaikki ovat saatu lahjaksi. Vain yhtä muumimukia (jouluna 2017) olen itse pyytänyt lahjaksi ja sain sen. Muutoin kaikki ovat vain tulleet eri ihmisiltä muistamisina, eikä kukaan heistä ole tiennyt onko minulla muumimukeja ennestään vai ei. Kuvassa itse asiassa näkyy vain seitsemän muumimukia, mutta niitä on yli parikymmentä. Ihailin joulun alla Ihanaiset verkkokaupassa myynnissä ollutta Muumien Esi-isä pehmoa, oli kyllä söpö! 



Tänään vain tavaroita ja tarinoita. Huominen päivä menee vieraiden kanssa ja on viimeinen lomapäiväni. Huomenna en varmaankaan ole paljoa koneen tai laitteiden äärellä, mutta minulla on valmiiksi eräs pieni postaus. 
Leppoisaa lauantaita kaikille!

-Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti